Gary Brooker

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gary Brooker
Henkilötiedot
Syntynyt29. toukokuuta 1945
Lontoo, Englanti
Kuollut19. helmikuuta 2022 (76 vuotta)
Muusikko
Tyylilajit hard rock, progressiivinen rock, kamaripop, rock and roll ja jazzView and modify data on Wikidata
Soittimet pianoView and modify data on Wikidata
Levy-yhtiöt Mercury Records ja Chrysalis RecordsView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.procolharum.com/procolgb.htm

Gary Brooker (29. toukokuuta 1945 Lontoo, Englanti – 19. helmikuuta 2022[1]) oli brittiläisen Procol Harum -rockyhtyeen perustajajäsen, kosketinsoittaja, laulusolisti ja lauluntekijä.

Brooker syntyi Lontoon itäosissa Hackneyssä ja perusti 14-vuotiaana ensimmäisen yhtyeensä, The Paramountsin. Siitä tuli nopeasti suosittu paikallisten nuorten parissa, ja se sai EMI:ltä levytyssopimuksen. Yhtyeen esikoissingle ”Poison Ivy” ilmestyi vuonna 1964, ja se oli pienimuotoinen hitti.[2] The Paramountsin menestyksestä huolimatta Brooker perusti 1966 uuden yhtyeen, Procol Harumin. Sitä olivat perustamassa myös jo The Paramountsista tuttu Robin Trower sekä Keith Reid.[2][3]

Procol Harum julkaisi kesällä 1967 suurimman hittinsä, kappaleen ”A Whiter Shade Of Pale”. Se on yksi historian menestyneimpiä singlejä, ja sitä on myyty yli 10 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Ensimmäisessä Brit Awards -gaalassa 1977 kappale valittiin Queenin ”Bohemian Rhapsodyn” kanssa Britannian vuosien 1952–1977 parhaaksi pop-singleksi.[2] Procol Harum ei pystynyt toistamaan ”A Whiter Shade Of Palen” menestystä, ja sai vain kaksi muuta kappaletta Britannian singlelistoille. Yhtye oli kuitenkin merkittävässä asemassa nostamassa 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa progressiivista rockia suosioon.[3]

Procol Harum hajosi 1977, kun sen kokoonpano oli vaihtunut monta kertaa pienen ajan sisällä.[2] Brooker julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa No More Fear Of Flying vuonna 1979. Sen jälkeen häneltä ilmestyivät albumit Lead Me To The Water (1982) ja Echoes In The Night (1985). Brooker teki yhteistyötä silloisen naapurinsa Eric Claptonin kanssa albumille Another Ticket (1981). Brooker työskenteli uransa aikana myös George Harrisonin, Alan Parsons Projectin, Kate Bushin ja Ian McDonaldin kanssa.[3]

Procol Harum palasi yhteen vuonna 1991, ja Brooker oli heti mukana sen paluualbumilla, The Prodigal Strangerillä. Yhtye jatkoi sen jälkeen ahkerasti keikkailua ja äänittämistä. Brookerin viimeinen konsertti Procol Harumin kanssa oli Sveitsissä 2019. Yhtye jäi seuraavana vuonna hetkeksi tauolle koronapandemian takia.[2]

Brooker kuoli helmikuussa 2022 syöpään.[3]

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1979 No More Fear Of Flying
  • 1982 Lead Me to The Water
  • 1985 Echoes In The Night
  • 1996 Within Our House

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Procol Harum Frontman Gary Brooker Dead at 76 Rolling Stone. 22.2.2022. Viitattu 22.2.2022.
  2. ↑ a b c d e Mark Savage: Procol Harum singer Gary Brooker dies at 76 BBC News. 22.2.2022. BBC. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Jerry Ewing: Gary Brooker, Procol Harum singer and pianist, dead at 76 Louder. 22.2.2022. Future Publishing Limited. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
Tämä laulajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Gary_Brooker&oldid=22092101”