Brian Ferneyhough

Brian Ferneyhough (s. 16. tammikuuta 1943 Coventry, Englanti) on brittiläinen klassisen nykymusiikin säveltäjä.^[1] Hänen tuotantoonsa kuuluu monenlaisia teoksia kamarimusiikista orkesterisävellyksiin.

Ferneyhough'n musiikin opiskelupaikkoina olivat 1960-luvulla Birmingham School of Music ja Royal Academy of Music.^[1] Vuonna 1968 hän sai Mendelssohn-apurahan ja lähti opiskelemaan Amsterdamiin Ton de Leeuwin oppilaana ja myöhemmin Baseliin, missä hän opiskeli Klaus Huberin johdolla. Vuosina 1973–1986 hän opetti säveltämistä Freiburgin Staatliche Musikhochschule -korkeakoulussa, jolloin hänen oppilaanaan oli muun muassa Kaija Saariaho.

Ferneyhough tuli säveltäjänä tunnetuksi 1970-luvun puolivälissä, jolloin hänen ensimmäiset soolohuiluteoksensa saivat kantaesityksensä. Vuonna 1975 esitettiin myös hänen oopperansa Transit ja kuoroteoksensa Time and Motion Study III, joista edellinen sai Koussevitzky-palkinnon ja jälkimmäinen esitettiin arvostetuilla Donaueschingen-festivaaleilla.^[2][3]

Vuosina 1987–1999 Ferneyhough oli musiikin professorina Kalifornian yliopistossa San Diegossa. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut musiikin William H. Bonsall -professori Stanfordin yliopistossa. Hän on ollut myös vierailevana professorina Harvardin yliopistossa vuosina 2007–2008.

Ferneyhough'n tuotannon on katsottu liittyvän läheisesti nykymusiikin niin sanottuun uuskompleksisuus-koulukuntaan (engl. New Complexity), ja häntä on pidetty jopa sen isähahmona. Ferneyhough'n lähestymistapa hylkää muun muassa sarjallisuuden ja muut "generatiiviset" sävellysmenetelmät ja käyttää muodollisia järjestelmiä vain sävellysten materiaalin ja reunaehtojen tuottamiseen. Järjestelmien realisoituminen itse sävellyksissä jää impulsiiviseksi.^[4].

Vuonna 2007 Ferneyhough sai elämantyöstään Ernst von Siemens -palkinnon.^[3]

• Ferneyhough, Brian. The Living Composers Project.