Bratskin vesivoimalaitos
Bratskin vesivoimalaitos
Братская ГЭС |
|
---|---|
Voimalaitos lokakuussa 2012. |
|
Valtio | Venäjä |
Sijainti | Bratsk |
Koordinaatit | |
Rakentaminen alkoi | 1954 [1] |
Sähköverkkoon | 1967 [1][2] |
Valmistunut | 1967 [1][2] |
Omistaja | Irkutskenergo [1] |
Pato | |
Tyyppi |
gravitaatiopato (betoninen osa ja maapato) |
Vesistö | Jenisein vesistö |
Joki tai koski | Angara |
Valuma-alue | 736 000 km² [a] |
Korkeus reunalle | 401,79 m mpy. |
Korkeus | 124,5 m [3][2] |
Pituus | 924 m [3][2] |
Tilavuus |
7 500 000 m³ (betonia) [b] 40000000 m³ (maapato) |
Juoksutuskanavia | 10 [3] |
Juoksutusvirtaama | 4 680 m³/s [3] |
Yläpuolinen patoallas | |
Nimi | Bratskin tekojärvi |
Pituus | 924 m |
Pinta-ala | 5 470 km² [4][2] |
Kokonaistilavuus | 169,27 km³ [4] |
Sääntelytilavuus | 35,08 km³ [a] |
Inaktiivinen tilavuus | 133,47 km³ |
Syvyys | 31 m (keskisyvyys) [4] |
Keskikorkeus | 394,73 m mpy. [a] |
(391,73–401,73 m mpy.) | |
Voimalaitos | |
Tyyppi | säännöstelyvoimalaitos |
Käyttötarkoitus | sähköenergia |
Pudotuskorkeus | 106 m [2] |
Rakennevirtaama | 4 562 m³/s [a] |
Turbiinit | 18 × Francis (250 MW) [2] |
Kapasiteetti | 4 500 MW [5][2] |
Vuosituotanto | 22,6 TWh [3][a] |
Commons | luokka |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Bratskin voimalaitos (ven. Братская ГЭС, Bratskaja GES) on vesivoimala Angarajoessa Bratskin kaupungissa Irkutskin alueella Venäjällä. Vuonna 1967 Neuvostoliiton aikana valmistunut vesivoimala oli maailman suurin vuoteen 1971 saakka [6], jolloin Krasnojarskin vesivoimalaitos ohitti sen kapasiteetillaan. Bratskin voimalalla on toinen nimi (ven. 50-летия Великого Октября, 50-letija Velikogo Oktjabrja), joka on vapaasti käännettynä ”Lokakuun vallankumouksen 50-vuotispäivä” Voimalaitoksen omistaa ja sitä operoi nykyään Irkutskenergo. Vuonna 2007 siinä työskenteli 721 [2] työntekijää.[5][1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimalan rakentaminen aloitettiin vuonna 1955 ja jo vuonna 1961 käynnistettiin voimalan neljä ensimmäistä 225 MW vesiturbiinia. Rakentaminen jatkui ja lisää turbiineja liitettiin sähköntuotantoon lähes vuosittain. Turbiineja käynnistettiin valmistumisjärjestyksessä mutta myös tekojärven täyttymisen tahdissa. Vuonna 1962 käynnistettiin 6 turbiinia ja seuraavana vuonna 6 lisää, mutta kaksi viimeistä turbiinia käynnistettiin vasta vuosina 1965 ja 1966.[2]
Tekojärvi saatiin toimintakorkeuteensa vuonna 1967. Vuoteen 1967 mennessä oli voimalan tuotantokapasiteetti kasvanut 4 100 megawattiin. Voimalassa käytettiin silloin 16 kappaletta 225 MW ja kaksi 250 MW tehoista turbiinia. Nykyinen tilanne saavutettiin, kun kaikki turbiinit päivitettiin 250 megawattiin.[3][4]
Vesivoimalaa rakennettiin kaukana teollisuuskeskuksista ja rakentamisen aikana Bratskin seudulle kohosi muutakin teollisuutta. Kommunistipuolueen ja Komsomolin kutsusta rakennustöihin osallistui tuhansia työntekijöitä, miehiä ja naisia, näyttämään muille esimerkkiä erittäin tuottavasta työstä. Monet rakentamiseen osallistuneet työntekijät saivat huomionosoituksina valtion jakamia palkintoja.[3]
-
Padon perusta syyskuussa 1959
-
Yleiskuvaa jelmikuussa 1960
-
Yleiskuvaa maaliskuussa 1960
-
Työntekijöitä maaliskuussa 1960
-
Yleiskuvaa lokakuussa 1960
-
Turbiinien spiraali maaliskuussa 1961
-
Yleiskuvaa maaliskuussa 1961
-
Voimalinjoja maaliskuussa 1962
-
Muistolaatta vuonna 2015
Pato ja tekojärvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimalaitoksen pato koostuu maapadosta ja betonisesta gravitaatiopadosta, joiden yhteispituus on 5 140 metriä. Pato on lähes suora koko matkallaan, kun se ylittää jokilaakson kohoten joesta 124,5 metrin korkeuteen. Maapatoa on betonipadon vasemmalla eli luoteispuolella 723 metriä ja oikealla puolella 2 987 metriä. Padon yli kulkevat pitkittäissuunnassa rinnakkain Baikalin–Amurin rautatien lyhyt osuus ja maantie. Padon betonisen osan pituus on 1 430 metriä, josta voimalaitoksen voimantuotannollisen osan muodostaa keskellä sijaitseva 924 metriä pitkä ja yli 100-metrinen osuus. Betonipadon vasemmalla puoliskolla sijaitsevat 20 veden tulovesiaukkoa, josta vesi johdetaan paineputkilla padon alaosaan lähes joen vedenpinnan tasolle asti. Siellä sijaitsee 516 metriä pitkä voimalaitosrakennus. Rakennuksen oikealla puolella sijaitsee 10 ohijuoksutuskanavaa, jotka ottavat porttien takaa vettä ja ohjaavat veden alas kanavaluiskia myöten joen ala-altaaseen. Kanavat ovat yhteensä 242 metriä leveät ja niiden kautta voidaan normaalin vedenkorkeuden vallitsessa ohijuoksuttaa noin 4 680 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja korkeanveden aikana 6 000 m³/s vettä. Jos vedenkorkeus ylittää edellä mainitun rajan, voi vesi jo ylittää padonharjan.[3]
Padon taakse on kertynyt laaja tekojärvi. Tekojärven järvimäinen osa muodostaa moniosaisen vesistön. Sen järvimäinen osa mahtuu 100 × 100 neliökilometrin alueelle, mutta jos tarkastellaan Angaran jokilaakson uomaa, ulottuu sen tulva-alue yli 565 kilometrin päähän yläjuoksulle. Vesi tulvii myös Ijan ja Okan sivujokia verrattain kauaksi yläjuoksulle päin. Suurin avoveden alue on 33 kilometriä leveä. Tekojärven pinta-alaksi ilmoitetaan 5 470 neliökilometriä (km²) ja sen tilavuudeksi 169,27 kuutiokilometriä (km³). Järven valuma-alue on 736 000 km². Voimalan vedenkäyttöä voidaan suunnitella vuoden pituisella aikavälillä.[4][2][c][a]
-
Pato joen vasemmalta rannalta kuvattuna vuonna 2008
-
Padon harjalla kulkee rautatiet ja maantie, toukokuussa 2005
-
Tekojärvi satelliittikuvassa
-
ja talvivkuvassa.
Voimalaitos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Voimalaitoksen sähköä tuottavan osan leveys padossa on 516 metriä. Voimalarakennuksen pituus on 515,5 metriä ja leveys 37,6 metriä. Padon läpi tulee voimalarakennuksen alle 20 tulovesiputkea, jotka ohjaavat vettä 18 pystyakselinsa varassa pyörivälle vesiturbiinille. Vesiturbiinit ovat Francis-turbiineja, joiden mekaaninen teho on 250–255 megawattia (MW). Käytössä on 12 mallin RO-115-V-558 ja 6 mallin RO-662-VM-550 juoksupyörää. Juoksupyörien halkaisija on 5,5 metriä ja turbiinien rakennevirtaama on kullakin 254 m³/s. Ne on suunniteltu toimivan vähintään 101,5 metrin pudotuksella, joka voi olla hyvän vesitilanteen vallitessa suurempikin. Turbiinit pyörittävät ilmajäähdytteisiä mallin SV-1190/250-48 sähkögeneraattoreita, jotka antavat pyörimisnopeudella 125 kierrosta minuutissa sähkövirtaa 15 750 voltin jännitteellä. Voimalarakennuksessa on tilaa vielä kahdelle vesiturbiiniyksikölle. Bratskin voimalan kapasiteetti on 4 500 MW ja vuosituotanto on 22 600 gigawattituntia eli 22,6 terawattituntia.[2][a]
Voimalaitoksen muuntamoalue sijaitsee joen vasemmalla rannalla ja se muodostuu kahdesta muuntamosta, jotka nostavat jännitteet kahteen erisuuruiseen korkeajännitteeseen. Kymmenen turbiiniyksikköä on kytketty 220 000 voltin ja kahdeksan yksikköä 500 000 voltin muuntajiin. Sähkö siirretään kuluttajille 25 voimalinjaa pitkin, joista viisi on 500 000 voltin linjaa. Noin 75% sähköenergiasta myydään Bratskin alumiinitehtaalle.[2][5][a]
-
Voimalinjoja voimalasta
-
Voimalaitos oikealta rannalta syyskuussa 2010
-
Muuntamoalue vasemmalla rannalla
Huomautuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Tieto saatu venäjänkielisen wikipedian artikkelista ru:Братская ГЭС. Tietoihin ei ole siellä lähdettä, josta asian voisi tarkistaa.
- ↑ Tieto saatu ukrainankielisen wikipedian artikkelista uk:Братська гідроелектростанція. Tietoihin ei ole siellä lähdettä, josta asian voisi tarkistaa.
- ↑ Tarkasteltu Bing Maps- ja ACME Mapper-karttapalvelujen katta- ja satelliittikuvia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e General Information Irkutskenergo. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 6.8.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Bratsk Hydroelectric Dam Power Plant Russia globalenergyobservatory.org. Global Energy Observatory. Viitattu 5.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Steklov, V.Y. (Стеклов, В.Ю.): Братская ГЭС Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 5.4.2020. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Avakjan, A.B. (Авакян, А.Б.): Братское водохранилище Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 5.4.2020. (venäjäksi)
- ↑ a b c Molodkin, K. A. (Молодкин К. А.): Братская ГЭС — флагман российской гидроэнергетики. Гидротехника (Hydrotehnika), 2011, 23. vsk, nro 2, s. 32–34. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 5.4.2020. (venäjäksi)
- ↑ Insinööriuutiset 12.8.1967 (Maailman suurin vesivoimala valmistuu Neuvostoliittoon) Tekniikka & Talous. 16.8.2007. Talentum. Arkistoitu 6.8.2014. Viitattu 6.8.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bratskin vesivoimalaitos Wikimedia Commonsissa