Berkshire

Berkshire on muodollinen ja historiallinen kreivikunta Thamesin jokilaaksossa Etelä-Englannissa, Lontoosta länteen. Se menetti hallinnollisen asemansa vuonna 1998, jolloin se jaettiin kuuteen itsenäiseen yhtenäishallintopiiriin: Bracknell Forestiin, Readingiin, Slough’hun, West Berkshireen, Windsor and Maidenheadiin ja Wokinghamiin.^[1][2] Vuonna 2020 muodollisen kreivikunnan alueella arvioitiin elävän noin 918 000 ihmistä.^[3]

Berkshireä kutsutaan joskus ”kuninkaalliseksi Berkshireksi”, koska hallitsijan virallinen asunto, Windsorin linna on kreivikunnan alueella. Kreivikunta on yksi Englannin vanhimmista; sen rajat periytyvät Alfred Suuren ajoilta eli 800-luvulta.^[4] Kreivikunnan keskuspaikkana on ollut vuodesta 1867 alkaen Reading, sitä ennen se oli Abingdon.^[5]

Berkshiren pinta-ala on 1 262 neliökilometriä.^[3] Sitä ympäröivät Oxfordshire ja Buckinghamshire pohjoisessa, Suur-Lontoo idässä, Surrey kaakossa, Hampshire etelässä ja Wiltshire lännessä.^[6]

Kreivikunnan itäosa sijaitsee lähes kokonaan Thamesin sorapohjaisessa jokilaaksossa. Maaperä on paikoitellen – esimerkiksi Windsor Great Parkin alueella – niukkaravinteista ja metsän peittämää. Länsiosissa on Berkshire Downsin liitukiviharjanteita, joista korkeimmalle kohoaa Inkpen Beacon (297 m). Thames on kuluttanut harjanteiden läpi laakson, joka tunnetaan nimellä Goring Gap. Länsi-Englantiin johtavat rautatiet on rakennettu Thamesin ja sen sivujoen Kennetin laaksoihin.^[1]

Berkshire Downsin alueella oli esihistoriallisella ajalla useita asuinpaikkoja, joita harjutiet yhdistivät toisiinsa ja läheiseen Stonehengeen Wiltshiren kreivikunnassa. Historiallisen Berkshiren (nykyisen Oxfordshiren) alueella sijaitsee myös Uffington White Horsen monumentti, joka tehtiin rautakaudella kukkulanrinteeseen. Berkshiren jokilaaksoista ja itäosista on löydetty jäännöksiä useista rautakautisista kylistä. Readingin lounaispuolella Silchesterissä oli belgien asutuskeskus, josta tuli myöhemmin roomalaisten teiden risteyspaikka.^[1]

Berkshire kuului vuorotellen anglosaksien Wessexille ja Mercialle, ja Wessexin kuningas Alfred Suuri syntyi sen alueella sijaitsevassa Wantagen kylässä vuonna 848. Englannin normannivalloituksen (1066) myötä Thameksen jokilaakson strateginen merkitys kasvoi, mikä johti ensimmäisen Windsorin linnan rakentamiseen. Wallingford ja Abingdon olivat kreivikunnan tärkeimmät kaupungit keskiajalla.^[1]

Berkshiren teollistumista ja kaupungistumista edisti sen sijainti lähellä Lontoota ja tärkeitä liikenneväyliä. 1800-luvulla väestönkasvu keskittyi kreivikunnan hallinnolliseen keskukseen Readingiin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Slough’ista tuli tärkeä teollisuuskaupunki, ja myöhemmin väestö on kasvanut etenkin Bracknellissa, josta tehtiin yksi Britannian uusista kaupungeista.^[1]

Berkshirellä ei ole ollut hallinnollista asemaa vuodesta 1998 lähtien, jolloin kreivikunnanvaltuusto lakkautettiin ja kreivikunta jaettiin kuuteen itsenäiseen yhtenäishallintopiiriin.^[2] Lordiluutnantti James Puxley on edustanut Ison-Britannian kuningatarta kreivikunnassa tammikuusta 2015 lähtien.^[7]

Berkshiren muodolliseen kreivikuntaan kuuluvat seuraavat kuusi hallinnollisesti itsenäistä yhtenäishallintopiiriä:^[1]

Hallinnon taso	Väkiluku (2020)	Lähde	Kartalla
West Berkshire *	158 000	[3]	1
Readingin kaupunkipiiri *	160 000	[3]	2
Wokinghamin kaupunkipiiri *	174 000	[3]	3
Bracknell Forestin kaupunkipiiri *	124 000	[3]	4
Windsor and Maidenheadin kuninkaallinen kaupunkipiiri *	151 000	[3]	5
Slough’n kaupunkipiiri *	150 000	[3]	6
* Yhtenäishallintopiiri

Yhtenäishallintopiirit jakaantuvat edelleen 101 kuntaan (civil parish), joilla on omat kunnan- tai kaupunginvaltuustonsa.^[8] Kunnat edustavat asukkaitaan paikallishallinnon ylempiin tasoihin nähden, tuottavat paikallisia palveluja ja pyrkivät parantamaan kunnan elintasoa. Ne voivat järjestää asukkailleen esimerkiksi vapaa-ajankeskuksia, puistoja, viljelypalstoja, bussikatoksia, julkisia jäteastioita ja parkkialueita.^[9]

Hyvien tie- ja ratayhteyksien ansiosta monet Berkshiren asukkaista käyvät päivittäin töissä Lontoossa – aina kreivikunnan läntisimmistä asutuskeskuksista, Hungerfordista ja Newburystä saakka. Maidenheadissa, Wokinghamissa ja muissa moottoritie M4:n varrella sijaitsevissa kaupungeissa toimii perinteisen teollisuuden lisäksi huipputekniikan ja ohjelmistoalan yrityksiä. Maatalous keskittyy kreivikunnan länsiosaan, jonka liitupitoinen maaperä soveltuu viljanviljelyyn. Newburyssä ja Lambournissa jalostetaan ravihevosia.^[1]

Berkshiren läpi kulkee kaksi suurta tietä:^[10]

• Lontoosta Bristoliin johtava moottoritie M4 kulkee kreivikunnan halki itä-länsisuunnassa ja ohittaa suurimmat asutuskeskukset;
• Oxfordista Southamptoniin johtava maantie A34 kulkee kreivikunnan halki pohjois-eteläsuunnassa ja ohittaa Newburyn kaupungin.

Berkshiren läpi kulkee seuraavat rautatiet:^[11]

• Lontoon Paddingtonin rautatieasemalta Bristoliin ja Lounais-Englantiin johtava rata kulkee kreivikunnan halki itä-länsisuunnassa ja ohittaa suurimmat asutuskeskukset;
• Reading on merkittävä risteysasema, jonka kautta kulkee ratoja kaikkiin ilmansuuntiin.

Vuonna 2020 Berkshiren muodollisessa kreivikunnassa oli noin 918 000 asukasta ja seuraavat yli kymmenentuhannen asukkaan asutuskeskukset:^[3]

Asutuskeskus	Hallinnollinen alue	Väkiluku (2020)	Lähde
Reading	Reading	160 000	[12]
Slough	Slough	150 000	[13]
Bracknell	Bracknell Forest	86 000	[14]
Maidenhead	Windsor and Maidenhead	68 000	[15]
Wokingham	Wokingham	49 000	[16]
Newbury	West Berkshire	42 000	[17]
Woodley	Wokingham	39 000	[16]
Windsor	Windsor and Maidenhead	33 000	[15]
Thatcham	West Berkshire	26 000	[17]
Windlesham ja Virginia Water [a]	Windsor and Maidenhead	25 000	[15]
Sandhurst	Bracknell Forest	21 000	[14]
Crowthorne	Bracknell Forest	15 000	[14]
North Ascot	Bracknell Forest	10 000	[14]

Berkshiren lipussa on keltaisella pohjalla tammi ja uroshirvi, jotka ovat olleet kreivikunnan tunnuksia jo satojen vuosien ajan. Ne liittyvät legendaan 1300-luvulla eläneestä metsästäjä Hernestä, joka hirttäytyi tammeen jouduttuaan kuninkaan epäsuosioon. Tarinan mukaan hänen rauhaton henkensä otti uroshirven muodon. Lippu otettiin käyttöön 27. helmikuuta 2017 Berkshiren lordiluutnantin ja 24 paikallisjärjestön vetoomuksesta.^[18]

Vuonna 2004 Berkshiren nimikkokukaksi valittiin suvikello Plantlife International -järjestön pitämässä yleisöäänestyksessä.^[19] Sitä kasvaa Loddonjoen varrella, ja paikalliset sanovatkin sitä Loddon lilyksi, ’loddoninliljaksi’.^[20]

Berkshiren perinneruokia ovat Berkshire hog – sienten, sipulin ja yrttien kera kermassa haudutetut porsaankyljykset – ja Berkshire faggots – salvialla maustetut porsaanlihapullat.^[21][22]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berkshire Wikimedia Commonsissa