Barbara (laulaja)
Monique Andrée Serf, paremmin tunnettu taiteilijanimellä Barbara (9. kesäkuuta 1930 Pariisi – 25. marraskuuta 1997 Neuilly-sur-Seine) oli ranskalainen runoilija ja tuottelias chanson-laulaja ja lauluntekijä. Samaa tyylisuuntaa hänen kanssaan edustivat muun muassa Jacques Brel ja Edith Piaf.
Ranskanjuutalaiseen sukuun syntynyt Monique Serf joutui kymmenvuotiaana elämään perheineen piilossa natsimiehittäjiltä. Muistelmissaan hän kertoo tuohon aikaan joutuneensa myös isänsä seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Sodan jälkeen naapurissa asunut musiikinopettaja huomasi tytön lahjat ja ohjasi hänet alkuun musiikkiopinnoissa, jotka johtivat Pariisin École Supérieure de Musique -oppilaitokseen. Opinnot siellä kuitenkin keskeytyivät rahavaikeuksiin, ja Serf alkoi esiintyä työkseen suositussa La Fontaine des Quatre Saisons -kabareessa.
Monique Serf otti taiteilijanimensä venäläiseltä isoäidiltään Varvara Brodskyltä. Vuosina 1950–1952 hän asui Brysselissä ja tutustui sikäläisiin taiteilijoihin, joiden kanssa hän oli mukana valtaamassa taloa ja perustamassa sinne yhteisöä, jonka yhtenä toimintamuotona oli Barbaran esiintymiset pianon säestyksellä muun muassa Piafin ja Juliette Grecon lauluja esittäen. Palattuaan Pariisiin Barbara tutustui belgialaiseen Jacques Breliin ja myöhemmin Georges Brassensiin, joiden lauluja hän alkoi esittää opiskelijaklubeilla Pariisin Latinalaiskorttelissa. Läpimurron hän teki vasta esiinnyttyään suositummilla areenoilla kuten Bobino Music Hallissa ja saatuaan sitä myötä levytyssopimuksen Philips-levymerkille 1964.
Barbaran suosituinta levytystä ”L’Aigle noir” väitetään myydyn miljoona kappaletta ensimmäisten 12 tunnin aikana. Hänen muita tunnettuja laulujaan ovat ”Ma plus belle histoire d’amour c’est vous”, ”La solitude” ja ”Nantes”, jota on suomeksi esittänyt ainakin Arja Saijonmaa. Laulun ”Göttingen” on sanottu vaikuttaneen Saksan ja Ranskan sodanjälkeisten suhteiden elpymiseen enemmän kuin monien poliittisten puheiden.[1]
1970-luvulla Barbara esiintyi paljon televisiossa ja konsertoi ranskankielisten maiden lisäksi Japanissa ja Israelissa. Hän teki yhteistyötä muun muassa Gérard Depardieun ja Mihail Baryšnikovin kanssa elokuvissa ja näyttämöllä ja näytteli itsekin muutamissa elokuvissa ja musikaalituotannoissa. 1980-luvulla hän kampanjoi voimakkaasti AIDS-valistuksen puolesta. Ranskan valtio antoi hänelle 1988 Kunnialegioonan jäsenyyden.
Albumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1963: Dis, quand reviendras-tu ?
- 1965: Barbara chante Barbara
- 1966: Le mal de vivre
- 1967: Ma plus belle histoire d'amour
- 1968: Le Soleil noir
- 1970: Madame
- 1970: L'Aigle noir
- 1971: Amours incestueuses
- 1972: La Fleur d'amour
- 1973: La Louve
- 1981: Seule
- 1986: Lily Passion (Gérard Depardieun kanssa)
- 1996: Barbara
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Goettingen: The song that made history, BBC News magazine 22.1.2013, viitattu 3.12.2014.
| ||||||||||||||||||||||
