Baburin moskeija
| Baburin moskeija | |
|---|---|
| بابری مسجد | |
 Englantilaisen elokuvaajan Samuel Bournen valokuva Baburin moskeijasta noin vuosilta 1863–1887. |
|
| Sijainti | Ayodhya, Intia |
| Rakennustyyppi | moskeija |
| Valmistumisvuosi | 1527 |
| Purkuvuosi | 1992 (tuhottu) |
| Rakennuttaja | Babur |
 |
|
Baburin moskeija (hindiksi बाबरी मस्जिद, urduksi بابری مسجد, Bāburī Masjid) oli Intian Uttar Pradeshin osavaltiossa Ayodhyassa sijainnut moskeija, jonka hindulaiset mielenosoittajat tuhosivat 6. joulukuuta 1992. Seuranneissa hindujen ja muslimien välisissä maanlaajuisissa levottomuuksissa kuoli yli 2 000 ihmistä.[1] Muslimeille se on 1500-luvulla mogulihallitsija Baburin rakennuttama moskeija ja toisaalta hinduille Raman syntymäpaikka ja hänelle omistetun temppelin muinainen sijaintipaikka. Intian korkein oikeus määräsi vuonna 2010, että alue, jonka koko on 47 × 27 metriä, pitää jakaa hindujen ja muslimien kesken.[2][3]
Vuonna 2019 annettiin edelleen ratkaisu, jonka mukaan hindut saivat rakennuttaa paikalle hindulaisen temppelin. Temppeli avautui vuoden 2024 tammikuussa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moskeija rakennettiin 1527 tai 1528. Paikasta on kiistelty 1800-luvulta asti, mutta 1984 perustettu äärihindulainen liike Vishwa Hindu Parishad (VHP) ja Intian kansanpuolue (BJP) ottivat asiakseen paikan "vapauttamisen" ja hindulaisen temppelin rakentamisen moskeijan paikalle.[1]
VHP aktivoitui asiassa 1989, ja moskeijan viereen laskettiin temppelin perustukset. Seuraavana vuonna 1990 äärihinduaktivistit vahingoittivat moskeijaa osittain. Intian hallitus yritti tuloksetta välittää uskonnollisten ryhmien välisessä kiistassa.[1]
Hävitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ayodhyaan kokoontui 6. joulukuuta 1992 suuri joukko äärihinduja uskonnolliseen mielenosoitustilaisuuteen. Yksi BJP:n johtohahmoista, myöhempi varapääministeri Lal Krishna Advani, oli luvannut hallitukselle, että seremonia rajoittuisi vain symboliseen uuden temppelin peruskiven muuraukseen. Silti ehkä jopa 150 000 äärihindua käsittänyt joukko hyökkäsi Baburin moskeijaan poliiseista ja paikalla olleesta mediasta piittaamatta ja hävitti sen.[4] Tapahtumaa seuranneissa maanlaajuisissa levottomuuksissa kuoli yli 2 000 ihmistä, pääasiassa muslimeja.[2]
Myöhemmät kiistat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paikalle temppeliä rakentamaan saapui helmi-maaliskuussa 2002 VHP:n ja Intian kansanpuolueen innoittamina satoja hinduvapaaehtoisia. Työstä ei kuitenkaan tullut mitään, ja palaavia hinduvapaaehtoisia kuljettaneen junan 58 kuolonuhria vaatinut tuleen sytytys johti 2002 Gujaratin osavaltiossa mellakoihin, joissa sai surmansa 1 000–2 000 pääasiassa islaminuskoista.[1]
Intian korkein oikeus ryhtyi huhtikuussa 2002 toimiin sen selvittämiseksi, kummalla puolella oli suurempi oikeus pyhään paikkaan. Arkeologisia kaivauksia tehtiin, ja 2003 moskeijan alta löytyi jäänteitä vanhasta temppelistä, mutta muslimit kiistivät oikeuden teettämän selvityksen tulokset.[5]
Syyskuussa 2003 seitsemää äärihindujohtajaa vastaan nostettiin syytteet 1992 tapahtuneesta moskeijan hävityksestä. Heinäkuussa 2005 paikalla tehtiin autopommi-isku, jonka tekijöiksi epäiltiin ääri-islamisteja. Seuranneessa taistelussa turvallisuusjoukot surmasivat seitsemän hyökkääjiksi epäiltyä.[1][6]
Lähes 17 vuotta kestänyt tuomari Liberhanin selvitys vuoden 1992 moskeijan hävityksestä valmistui kesäkuussa 2009. Selvityksen sisältö julkaistiin Intian parlamentissa vasta marraskuussa 2009, kun tiedotusvälineet olivat raportoineet siitä vuodettuja tietoja.[1][7]
Muslimeja ja hinduja edustavat tahot kävivät pitkää oikeustaistelua entisen moskeijan paikan hallinnasta, kunnes Intian korkein oikeus antoi vuonna 2019 luvan rakentaa paikalle hindulainen temppeli.[8] Temppeli eli Ram Mandir avautui tammikuussa 2024.[9]
Aikajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | päiväys | tapahtuma[1] |
|---|---|---|
| 1528 | Baburin moskeija rakennettiin Ayodhyaan. Hinduryhmien mukaan moskeija rakennettiin puretun temppelin päälle. | |
| 1853 | Ensimmäiset yhteydenotot hindujen ja muslimien välillä. | |
| 1859 | Brittiläinen siirtomaahallinto rakennutti aidan moskeijan keskelle erottamaan hindut ja muslimit. Aita pysyi siinä 90 vuotta. | |
| 1949 | Hindut sijoittivat joulukuussa moskeijaan jumalankuvia, ja moskeijasta tehtiin ensimmäinen siviilikantelu. Hallitus ilmoitti, että tapaus on sub judice ja julisti alueen kiistanalaiseksi. | |
| 1961lähde? | Tapauksesta tehtiin Intian tuomioistuimiin valitus, jossa kanneltiin moskeijan väkivaltaisesta miehityksestä ja jumalankuvien käytöstä. | |
| 1984 | Äärihinduliike VHP vaati, että alueelle rakennettaisiin temppeli Ram-jumalalle sen jälkeen, kun hinduryhmät onnistuivat jakamaan temppelin, jota pidettiin Ram-jumalan synnyinpaikkana. | |
| 1986 | Alueellisen tuomioistuimen tuomari määräsi aidat poistettavaksi moskeijan vierestä, ja siten hindut ja muslimit saattoivat käyttää temppeliä pyhäinpaikkana. Muslimien keskuudessa perustettiin Babri Mosque Action -komitea, kun hindut saivat luvan rukoilla paikalla. | |
| 1989 | Haave Ram-temppelin rakentamisesta kasvoi. Vishwa Hindu Parishad ajoi temppelin rakentamista moskeijan tilalle. | |
| 1990 | Intian kansanpuolueen johtaja Lal Krishna Advani sai kootuksi vapaaehtoisia kannattajia, jotka rupesivat ajamaan Ram-temppelin rakentamista. Puolueen kannattajat epäonnistuivat sen jälkeen, kun osavaltion poliisi esti joukon kulkua väkivaltaisesti. Useita kuoli, ja kuolleiden ruumiit heitettiin Saryu-jokeen. | |
| 1991 | Intian kansanpuolue sai vallan Uttar Pradeshin osavaltiossa, ja siitä tuli Intian parlamentin pääoppositiopuolue. Paineet temppelin rakentamisesta kasvoivat. | |
| 1991 | Ryhmä vapaaehtoisia alkoi kerätä rakennusmateriaalia Ayodhyaan. | |
| 1992 | 6. joulukuuta | Ayodhyaan kokoontui suuri joukko äärihinduja uskonnolliseen mielenosoitustilaisuuteen. Intian kansanpuolueen johtohahmoista Lal Krishna Advani oli luvannut hallitukselle, että seremonia rajoittuisi vain symboliseen uuden temppelin peruskiven muuraukseen. Kuitenkin ehkä jopa 150 000 äärihindua käsittänyt joukko hyökkäsi poliiseista ja paikalla olleesta mediasta huolimatta Baburin moskeijaan ja hävitti sen. Tapahtumaa seuranneissa maanlaajuisissa levottomuuksissa kuoli yli 2 000 ihmistä, pääasiassa muslimeja. |
| 1992 | 16. joulukuuta | Kymmenen päivää hävityksen jälkeen kongessipuoluejohtoinen keskushallitus, jota johti pääministeri P. V. Narasimha Rao, asetti tuomari M. S. Liberhanin johtaman komitean, jonka tehtävä oli tutkia moskeijaan liittyviä tapahtumia ja sen hävitystä. |
| 1993 | Liberhanin komitea alkoi selvittää, kuka ja mikä johti moskeijan tuhoon. | |
| 2001 | Tilanne kärjistyi uudelleen, kun Intian kansanpuolue alkoi vaatia hävitetyn moskeijan tilalle uutta temppeliä. | |
| 2002 | 27. helmikuuta | 58 ihmistä kuoli, kun muslimijoukot hyökkäsivät junan kimppuun Godhrassa, Gujaratissa junan kuljettaessa hinduvapaaehtoisia Ayodhyasta. Gujaratissa alkoi väkivaltaisia mellakoita, joissa kuoli yli 3 000 ihmistä. |
| 2003 | Tuomioistuin määräsi, että alueella suoritetaan arkeologisia kaivauksia, jotka osoittaisivat, oliko alueella joskus ollut Ram-temppeli. Arkeologit löysivät elokuussa todisteita Ram-temppelistä moskeijan alta. Muslimiryhmät pitivät todisteita kiistanalaisina. | |
| 2003 | syyskuu | Tuomioistuin määräsi, että seitsemän Intian kansanpuolueen johtajaa tulisi asettaa syytteeseen moskeijan tuhosta. |
| 2004 | marraskuu | Uttar Pradeshin oikeus vapautti Intian kansanpuolueen johtajan Lal Krishna Advanin kaikista syytteistä osallisuudesta moskeijan tuhoon. |
| 2007 | Intian korkein oikeus ei suostunut ottamaan vastaan kansalaisadressia, jossa vaadittiin tarkastamaan uudelleen moskeija-alueen löydöt. | |
| 2009 | 1992 asetettu Liberhanin komitea päätti työnsä 17 vuoden jälkeen. Komitean loppupäätelmä on salainen. | |
| 2010 | 30. syyskuuta | Allahabadin hovioikeus antoi Baburin moskeijaa koskevan päätöksensä. Moskeijan maa-alue jaettiin kolmeen osaan. Kolmannes määrättiin Hindu Maha Sabha -puolueelle, kolmannes sunnalaiselle Wakf-ryhmälle ja kolmannes hindulaiselle Nirmohi Akhara -ryhmälle.[10] |
| 2010 | joulukuu | Akhil Bharatiya Hindu Mahasabha ja Sunni Wakf -ryhmä valittivat Allahabadin ylioikeuden päätöksestä Intian korkeimpaan oikeuteen.[11][12] |
| 2011 | toukokuu | Intian korkein oikeus ei muuttanut Allahabadin ylioikeuden päätöstä. Kaksi korkeimman oikeuden tuomaria piti valitusta outona sinänsä, kun osapuolet eivät kuitenkaan halunneet jakaa maa-aluetta. Tilanne pysyisi status quon mukaisena. |
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Timeline: Ayodhya holy site crisis BBC. 6.12.2012. Viitattu 28.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Intia määräsi verilöylyjen temppelin tontin jaettavaksi Yle Uutiset. 30.9.2010. Viitattu 13.6.2020.
- ↑ Timeline: Babri mosque-Ram temple case Al Jazeera. 9.11.2019. Viitattu 13.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Eyewitness: Ayodhya mosque destruction (BBC:n entisen Intian kirjeenvaihtajan Mark Tullyn muistelma 1992 tapahtumista) 5.7.2005. BBC News. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Intian Ayodhyasta löytyi hindutemppelin jäänteitä Yle uutiset. 25.8.2003. Viitattu 31.7.2019.
- ↑ ASI findings may not resolve title dispute 26.8.2003. The Tribune. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
- ↑ BJP-SP scuffle as Liberhan report tabled in Parliament (Archive.org) 24.11.2009. Times of India. Arkistoitu 27.11.2009. Viitattu 16.9.2010. (englanniksi)
- ↑ Ayodhya dispute: The complex legal history of India's holy site BBC News. 9.11.2019. BBC. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Watch: Crowds at India's new Ram temple in Ayodhya day after opening BBC News. 22.1.2024. BBC. Viitattu 24.1.2024. (englanniksi)
- ↑ J. Venkatesan: Ayodhya verdict tomorrow The Hindu. 28.9.2010. Chennai, India. (englanniksi)
- ↑ Hindu Mahasabha moves SC against part of Ayodhya verdict (englanniksi)
- ↑ Sunni Waqf Board moves Supreme Court against high court’s Ayodhya order (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Goel, S. R. (2009). Hindu temples, what happened to them. New Delhi: Voice of India.
- Narain, Harsh (1993). The Ayodhya temple-mosque dispute: Focus on Muslim sources. Delhi: Penman Publishers.
- Elst, K. (2002). Ayodhya: The case against the temple. New Delhi: Voice of India.
- Jain, Meenakshi (2013). Rama and Ayodhya. Delhi:Aryan Books International.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Report of the Liberhan Ayodhya Commission of Inquiry - Full Text (Liberhanin komission raportti (PDF-tiedostoina)) The Hindu. Arkistoitu 26.8.2010. Viitattu 16.9.2010.