Bayern-luokka

Bayern-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma	28 074 t (normaali) 31 690 t (max)
Pituus	179,8 m
Leveys	30,0 m
Syväys	8,43 m
Koneteho	48 000 shp
Nopeus	21 solmua
Miehistöä	1 187
Aseistus
Meritorjunta	8 x 38 cm SKL/45 -tykkiä 16 x 15 cm SKL/45 -tykkiä 5 x 60 cm torpedoputkea
Ilmatorjunta	8 x 8,8 cm Flak L/45 -ilmatorjuntatykkiä
Infobox OK

Bayern-luokka oli viimeinen Saksan keisarikunnan laivastolle valmistunut taistelulaivaluokka. Alusten rakennus aloitettiin vähän ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Kaksi alusta valmistui sodan aikana, ja kahden rakennus peruutettiin keskeneräisenä.

Alukset suunniteltiin 1910–1912 välillä. Alusten aseistusta oli tarkoitus parantaa edeltäjiinsä nähden. Tutkittiin mm. mahdollisuutta käyttää edeltävien alusten käyttämiä 30,5 cm tykkejä kolmen tykin torneissa. Ratkaisua pidettiin ongelmallisena ja alukset päätettiin aseistaa suuremmilla 38 cm SK L/45 -tykeillä, joita tuli kahdeksan neljässä kaksoistornissa. Saksalaisen käsityksen mukaan Pohjanmeren olot mahdollistivat taistelun vain lähietäisyyksiltä. Tämän vuoksi aseiden korotuskulma oli rajoitettu 16 asteeseen, mikä antoi suurimmaksi ampumaetäisyydeksi 20,4 km. Myöhemmin korotuskulmaa kasvatettiin 20 asteeseen, mikä mahdollisti 23,2 km ampumaetäisyyden. Tykkien tulinopeus oli 2,5 laukausta minuutissa. Kuitenkin brittiläisissä sodanjälkeisissä testeissä havaittiin että toisen laukauksen voisi ampua 23 sekuntia ensimmäisen jälkeen.

Apuaseina oli kuusitoista 15 cm SK L/45 -tykkiä sijoitettuna kasematteihin rungon sivuihin. Aluksissa oli myös kaksi 8,8 cm SK L/45 -ilmatorjuntatykkiä. Edeltävien saksalaisten dreadnought-taistelulaivojen tavoin aluksissa oli vedenalaiset torpedoputket. Kyljen torpedoputket poistettiin vuoden 1917 korjaustöiden yhteydessä.

Aluksen kyljen pystysuora panssarivyö oli paksuimmillaan 35 cm aluksen keskellä. Kannen panssarointi oli tärkeimmissä kohdissa 10 cm, muualla 6 cm.

Aluksiin saatiin varat neljännen laivastolain seurauksena vuonna 1912. Amiraali Alfred von Tirpitz sai toisen Marokon kriisin varjolla Reichstagin myöntämään lisävaroja laivastolle.

Alukset valmistuivat liian myöhään osallistuakseen Skagerrakin taistelun. SMS Bayern toimi Itämerellä ja osallistui Operaatio Albioniin, jossa vallattiin Viron saaret. Alus vaurioitui pahoin osuttuaan miinaan ja joutui Kieliin korjattavaksi. SMS Baden nimettiin käyttöönottonsa jälkeen Hochseeflotten lippulaivaksi. Aluksen ainoassa taistelutehtävässä Norjan rannikolla ei löydetty odotettua saattuetta tai muitakaan vihollisaluksia.

Sodan jälkeen alukset internoitiin Scapa Flow'hun. SMS Bayern upotettiin 21. kesäkuuta 1919. Myös SMS Baden yritettiin upottaa, mutta brittiläinen vartio sai aluksen vallattua ja ajoi sen maihin estääkseen upottamisen. Alus korjattiin ja sitä tutkittiin tarkasti, kunnes tammikuusta 1921 sitä käytettiin kohteena testattaessa uusia ammuksia ja lentopommeja, kunnes alus upotettiin elokuussa 1921.

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Gröner, Erich: German Warships 1815-1945 Volume One: Major Surface Vessels. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1990. ISBN 0-85177-533-0 (englanniksi)
• Herwig, Holger H.: Luxury Fleet: The Imperial German Navy 1888-1918. New York: Humanity Books, 1987. ISBN 978-1-57392-286-9 (englanniksi)