Bokassa I:n kruunajaiset
| Bokassa I:n kruunajaiset | |
|---|---|
 Keisari ja keisarinna kruunajaisten juhlaillallisella |
|
| Tyyppi | kruunajaiset |
| Päivämäärä | 4. joulukuuta 1977 |
| Paikkakunta |
 Bangui, Keski-Afrikan keisarikunta |
| Järjestäjä | Bokassa I |
Keisari Bokassa I:n kruunajaiset pidettiin Banguissa Keski-Afrikan keisarikunnassa 4. joulukuuta 1977. Niitä on yleisesti ottaen pidetty kalliina ja totaalisena farssina, joka pilasi maan maineen.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keski-Afrikan tasavallan presidentti Jean-Bédel Bokassa nousi maan johtoon vuonna 1966. Kymmenen vuotta myöhemmin hän kuitenkin päätti muuttaa maansa keisarikunnaksi ja julistautui keisariksi nimellä Bokassa I.[1]
Syy sille, miksi Bokassa halusi muuttaa maansa keisarikunnaksi ja kruunauttaa itsensä, oli hänen avustajiensa mukaan halu saada kansainvälistä huomiota ja sitä kautta tuoda maahan turismituloja sekä ulkomaalaisia investointeja.[2]
Valmistelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bokassan kerrotaan valmistelleen omia kruunajaisiaan alkuvuodesta 1977 katselemalla useaan kertaan Yhdistyneen kuningaskunnan kuningattaren Elisabet II:n kruunajaisia. Kruunajaisista tehty filmi oli lennätetty Bokassalle juuri tätä tarkoitusta varten.[3]
Päivämääräksi Bokassa valitsi 4. joulukuuta, koska myös Napoleon I, jota Bokassa suuresti ihaili, piti omat kruunajaisensa samana päivänä 173 vuotta aikaisemmin. Bokassan kruunajaisissa käyttämän uniformu oli Guiselin-nimisen yrityksen tekemä, joka oli aikoinaan tehnyt myös Napoleonin uniformun.[1]
Bokassa halusi antaa maastaan mahdollisimman hyvän kuvan, joten pääkaupunki Banguin kadut kuurattiin putipuhtaiksi ja talot maalattiin uudelleen. Hotellit ja muut majoituspaikat remontoitiin ulkomaalaisia arvovieraita varten.[4]
Kutsuvieraat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhteensä kutsu kruunajaisiin lähti 2500 henkilölle, mutta vain 600 päätyi vastaamaan kutsuun. Merkittävin kutsusta kieltäytynyt henkilö oli Bokassaa alkujaan tukenut Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing.[4]
Pari päivää ennen kruunajaisia kaikki Banguin paremmat hotellit ja ravintolat annettiin ulkomaalaisten juhlavieraiden käyttöön ja suljettiin paikallisilta. Juhlavieraat saivat kutsua näyttämällä kävellä ravintoloihin ja syödä siellä Keski-Afrikan keisarikunnan laskuun. Sama päti hotelleihin.[5] Vieraita ajettiin ympäri kaupunkia 60 upouudella Mercedes-Benzeillä, jotka piti kuljettaa ensin Kameruniin ja sieltä lentokoneella Banguihin. Pelkkä autojen lennättäminen Kamerunista maksoi 5000 dollaria autoa kohden.[1]
Kruunajaispäivä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivän ohjelma alkoi aamulla kello 7.45, kun kutsuvieraat kuljetettiin stadionille. Päivän pukukoodiksi oli määrätty tumma puku tai kansallispuku.[6] Bokassa saapui paikalle kullatussa hevoskärryssä, jota veti kahdeksan harmaata rotuhevosta, jotka oli tuotu Normandiasta. Kärryjä ympäröi vihreisiin tunikoihin sonnustautunut hevossaattue, joilla kaikilla oli hopeinen sapeli.[2]
Itse tilaisuus alkoi kello 10.15, kun kaksi Napoleonin aikaisiin uniformuihin sonnustautunutta sotilasta kantoi sekä valtion että keisarin henkilökohtaisen lipun sisään. Tämän jälkeen sisään tuli kruununprinssi Jean-Bédel Bokassa nuorempi ja Bokassan lempivaimo, Catherine. Juuri ennen kuin Bokassa asteli sisään soittokunta hiljeni ja hänet kuulutettiin sisään tittelillä ”Hänen majesteettinsa, Bokassa I, Keski-Afrikan keisarikunnan keisari”. Bokassa asetti kruunun päähänsä itse, minkä jälkeen paikalla olleet antoivat hänelle aplodit. Tämän jälkeen hän antoi hallitsijanvakuutuksensa:[7]
Me, Bokassa I, Keski-Afrikan keisarikunnan keisari, Keski-Afrikan kansan tahdosta... vannomme ja lupaamme – kansan, ihmiskunnan ja koko historian edessä – tekevämme kaiken mahdollisen suojellaksellemme perustuslakia, suojellaksellemme kansakunnan itsenäisyyttä ja alueellista loukkaamattomuutta... ja palvellaksemme Keski-Afrikan kansaa kansanpuolueen pyhien ideaalien mukaisesti.
Guiselinin suunnittelema kruunajaisuniformun lisäksi Bokasalla oli lisäksi valtikka, miekka ja useita muita koruja, jotka kustansivat yhteensä 5 miljoonaa dollaria.[1]
Bokassan kruunajaisten yhteydessä kruunattiin Keski-Afrikan keisarikunnan keisarinnaksi Bokassan lempivaimo, Catherine. Vaimoja Bokassalla oli tässä vaiheessa 9 ja lapsia 29, jotka saattoivat tämän punaisella matolla kohti valtaistuinta.[4]
Kruunajaisten jälkeen Bokassa siirtyi Notre Damen katedraaliin, jossa luettiin paavi Paavali VI:n tervehdys.[2]
Iltapäivällä Bokassa otti vastaan ulkomaalaiset arvovieraat ja tarjosi illallisen Renessanssipalatsin pihalla Banguin keskustassa. Illalliselle, joka alkoi kello 21.00, osallistui noin 4000 henkilöä, jotka istutettiin niin tiukkaan, etteivät nämä päässeet liikkeelle. Illallinen oli tyyliltään ranskalainen. Illallisella viihdytti Ranskan laivaston soittokunta.[8] Bokassan, jonka huhuttiin olevan kannibaali, kerrotaan kuiskanneen illallisella ranskalaiselle diplomaatille "ette tainneet huomata, mutta söitte ihmislihaa".[9][10]
Kruunajaispäivän turvatoimet olivat äärimmäisen tiukat: konekiväärein aseistautuneet sotilaat vartioivat tapahtumapaikkojen välittömässä läheisyydessä ja kaupungin yllä kiersi useita helikoptereita.[2]
Jälkipyykki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bokassan suuruudenhulluutta on pyritty selittämään hänen traumaattisella lapsuudellaan: Bokassan isä, joka oli paikallinen heimopäällikkö, tapettiin pieksemällä julkisesti kuoliaaksi Bokassan ollessa vain 6-vuotias. Hänen äitinsä järkyttyi tästä ja ajautui pian miehensä kuoleman jälkeen itsemurhaan. Orpoa Bokassaa kiusattiin katolilaisten pyörittämässä koulussa.[11]
Ranskan presidentti Giscard d’Estaing käänsi lopulta selkänsä Bokassalle, ja entinen Keski-Afrikan tasavallan entinen presidentti palautettiin valtaan Ranskan tuella. Bokassa kosti tämän Giscard d’Estaingille vuotamalla julki, että oli tarjonnut tälle lahjuksena timantteja Giscard d’Estaingin ollessa valtiovarainministeri. Tästä syttynyt skandaali pilasi Giscard d’Estaingin maineen ja hän hävisi vuoden 1981 presidentinvaalin.[12]
Bokassan kruunajaisten katsotaan olleen häpeän hetki hänen maalleen. Sitä kritisoitiin laajalti ja useilta eri tahoilta. Etelä-Afrikan apartheid-hallinto käytti kruunajaisia kauhuskenaariona siitä, mitä tapahtuu, jos afrikkalaiset pääsevät valtaan.[11]
Kustannukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arviot kruunajaisten kokonaiskustannuksien vaihtelevat 20–25 miljoonan Yhdysvaltain dollarin välillä, eli noin neljännes koko maan vuosibudjetista tai 8 % maan vuotuisesta BKT:sta.[4][13][14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Crabb, John H. (1978): The Coronation of Emperor Bokassa, Africa Today, vol. 25, no. 3, s. 25–44, Indiana University Press, ISSN 00019887
- Titley, Brian (2002): Dark Age: The Political Odyssey of Emperor Bokassa, McGill-Queen's Press, Quebec, ISBN 9780773524187
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Emperor Jean-Bedel Bokassa , seated on his tasteless golden throne for his coronation, 1977 Rare Historical Photos. 12.7.2018. Viitattu 8.10.2023. (englanti)
- ↑ a b c d Bokassa Crowns Himself Emperor In Rich Central African Pageant The New York Times. 5.12.1977. Viitattu 8.10.2023. (englanti)
- ↑ Welford, John: The Cannibal Emperor: Bokassa of Central Africa Lessons from History. 20.9.2022. Viitattu 8.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d The Coronation of Bokassa I That Spent a Huge Chunk of Central Africa's Annual Budget SOFREP. 9.4.2022. Viitattu 8.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Crabb (1978): s. 29
- ↑ Crabb (1978): s. 30
- ↑ Titley (2002): s. 93–95
- ↑ Crabb (1978): s. 34
- ↑ The Cannibal Emperor of Bangui and Africa’s Forgotten Conflict VICE. 19.9.2014. Viitattu 11.9.2024. (englanti)
- ↑ Klaas, Brian: L’empereur cannibale de Bangui et le conflit oublié de l’Afrique VICE. 29.9.2014. Viitattu 11.9.2024. (englanti)
- ↑ a b 13. apostoli Jean-Bedel Bokassa Yle Areena. 13.3.2017. Viitattu 8.10.2023.
- ↑ The remains of Central African Republic's imperial past FRANCE 24 English. 22.12.2017. Viitattu 8.10.2023. (englanniksi)
- ↑ French, Howard W.: France’s Concern for Gabon’s Democracy Is Too Little, Too Late Foreign Policy. 31.8.2023. Viitattu 6.11.2023. (englanti)
- ↑ Time: Mounting a Golden Throne time.com. 19.12.1977. Arkistoitu 2007. Viitattu 6.11.2023. (englanniksi)