Aspidorhynchus
| Aspidorhynchus | |
|---|---|
 Fossiili |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: |
†Aspidorhynchiformes Bleeker, 1859 |
| Heimo: |
†Aspidorhynchidae Bleeker, 1859 |
| Suku: |
†Aspidorhynchus Agassiz, 1843 |
Aspidorhynchus (”kilpikuono”) on sukupuuttoon kuollut viuhkaeväisten kalojen suku, joka eli jura- ja liitukausilla. Fossiileja on löydetty Euroopasta ja Etelämantereelta.
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aspidorhynchus oli kapea ja nopea kala joka saattoi kasvaa 60 senttiä pitkäksi. Pitkänomainen leuka oli varustettu terävillä hampailla. Yläleuka oli alaleukaa pidempi ja loppui terävänä piikkinä pään edessä. Sillä oli kova suomupeite ja symmetrinen pyrstöevä. Vaikka se oli suhteellisen samankaltainen kuin nykyiset luuhauet, on sen lähin elävä sukulainen kuitenkin amia.[1]
Ekologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useita Aspidorhynchuksen fossiileja on löydetty kalkkikivestä, jonka kautta on löydetty ainutlaatuisia yksilöitä. Monessa löydössä on esihistoriallinen lentolisko Rhamphorhynchus yhdessä Aspidorhynchuksen kanssa. Yhdessä näistä löydöistä Aspidorhynchus on pureutunut kiinni Rhamphorhynchuksen siipeen. Tällä Rhamphorhynchuksella oli myös jäänteitä uskon mukaan, kalasta Leptolepides kurkussa. Tästä kappaleesta, joka on luetteloitu nimellä WDC CSG 255, on useita teorioita kuinka nvämä kolme yksilöä yhdistyivät toisiinsa. Yhdessä WDC CSG 255:n kuvauksessa vuodelta 2012, tutkijat uskoivat että se tapahtui seuraavalla tavalla: Rhamphorhynchus oli äskettäin pyydystänyt Leptolepideksen ja lensi sitten maata kohti lähellä vedenpintaa. Sillä välin, kun Leptolepides oli matkalla alas kurkusta mahalaukkuun, hyökkäsi suuri Aspidorhynchus altapäin vedestä ja pureutuu kiinni Rhamphorhynchuksen vasempaan siipeen. Hampaat kiinnittyvät siiven sitkeisiin kuituihin ja kala ei voi pyristellä itseään vapaaksi. Rhamphorhynchuksen siipi taipuu vääristyneeseen asentoon, kuten fossiilissa näkyy. Lentolisko oli sitten pudonnut veteen ja vajonnut alas Aspidorhynchuksen painon vuoksi. Molemmat olivat sitten kuolleet hapenpuutteeseen. Kala vajosi pohjaan siellä missä oli anoksista vettä (vähähappiseen).[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R.J.G & Gardiner, Brian: The Macmillan illustrated encyclopedia of dinosaurs and prehistoric animals. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dixon et al. 1992, s. 37
- ↑ Frey, Eberhard & Tischlinger, Helmut: The Late Jurassic pterosaur Rhamphorhynchus, a frequent victim of the ganoid fish Aspidorhynchus? PLoS ONE, 2012, 7. vsk, nro 3, s. e31945. doi:10.1371/journal.pone.0031945 (englanniksi)