Albert (Saksin kuningas)

Albert
Saksin kuningas
Valtakausi	29. lokakuuta 1873 – 19. kesäkuuta 1902
Edeltäjä	Juhana
Seuraaja	Yrjö
Syntynyt	23. huhtikuuta 1828 Dresden, Saksin kuningaskunta
Kuollut	19. kesäkuuta 1902 lähellä Ölsiä, Sleesia
Puoliso	Carola Vasa
Koko nimi	Friedrich August Albrecht Anton Ferdinand Joseph Karl Maria Baptist Nepomuk Wilhelm Xaver Georg Fidelis
Suku	Wettin
Isä	Juhana
Äiti	Amalie Auguste
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus

Albert (Fredrik August Albert; 23. huhtikuuta 1828 Dresden – 19. kesäkuuta 1902 lähellä Ölsiä, Sleesia)^[1] oli Saksan keisarikuntaan kuuluneen Saksin kuningaskunnan kuningas vuosina 1873–1902. Ennen valtaistuimelle nousuaan hän kunnostautui sotapäällikkönä.

Albert oli Saksia vuodesta 1854 hallinneen kuningas Juhanan vanhin poika. Hänet laitettiin jo varhain sotilasuralle ja hän valmistui 15-vuotiaana tykistöupseeriksi. Hän ehti opiskella vuoden ajan Bonnin yliopistossa ennen kuin sai ensimmäisen sotakokemuksensa osallistuessaan kapteenina vuoden 1849 ensimmäiseen Schleswigin sotaan.^[1][2] Kruununprinssi Albert ylennettiin 1857 jalkaväenkenraaliksi ja vuodesta 1862 hän oli Saksin maapäivien ylähuoneen jäsen.^[1] Vuoden 1866 sodassa Albert komensi koko Saksin armeijaa. Hän määräsi armeijansa perääntymään Saksiin hyökkäävän Preussin armeijan tieltä ja liittymään Böömissä Ludwig von Benedekin komentamaan Itävallan pohjoiseen armeijaan. Ratkaisevassa Königgrätzin taistelussa 3. heinäkuuta saksilaiset muodostivat Itävallan armeijan vasemman siiven ja taistelivat Karl Eberhard Herwarth von Bittenfeldin komentamaa Preussin 12. armeijaa vastaan. Albertin joukot onnistuivat pitämään asemansa, mutta koko taistelu päättyi Itävallan ja sen liittolaisten tappioon.^[2][1]

Albert henkilökohtaisesti oli kuitenkin preussilaismielinen, joten hänestä tuli vuoden 1866 sodan jälkeen ongelmattomasti Saksin armeijasta muodostetun Pohjois-Saksan liiton 12. armeijakunnan komentaja. Ranskan–Saksan sodassa 1870–1871 Albertin armeijakunta liitettiin prinssi Fredrik Kaarlen komentamaan Saksan 2. armeijaan, ja se osallistui merkittävällä tavalla muun muassa Gravelotten taisteluun 18. elokuuta 1870.^[2][1] Sen jälkeen Albert siirrettiin vasta muodostetun Saksan 4. armeijan (Maasin armeijan) komentajaksi tehtävänään pysäyttää Patrice de Mac-Mahonin joukot. Sedanin taistelussa syyskuun 1870 alussa Albertin 4. armeijan sekä kruununprinssi Fredrikin komentaman 3. armeijan yhteinen saartoliike sinetöi ranskalaisten tappion. Pariisin piirityksessä Albertin armeija vastasi kaupungin pohjoisesta ja koillisesta sivustasta.^[2] Ranskan antautumisen jälkeen Albert komensi 18. maaliskuuta – 8. kesäkuuta 1871 kaikkia Ranskaan sijoitettuja saksalaisia miehitysjoukkoja. Pian tämän jälkeen hänestä tuli uuden Saksan keisarikunnan armeijan ylitarkastaja ja sotamarsalkka.^[1]

Albert kohosi Saksin valtaistuimelle isänsä kuoltua 29. lokakuuta 1873.^[2] Hänen mielenkiintonsa hallitsijana kohdistui pääasiassa sotilasasioihin, mutta myös siviilihallintoa kehitettiin. Kuningas Albert oli katolinen, toisin kuin pääosa protestanttisen Saksin väestöstä. Hän oli silti suosittu hallitsija.^[1]

Albertin puoliso oli vuodesta 1853 Ruotsin prinsessa Carola, kuningas Kustaa IV Aadolfin lapsenlapsi. Heillä ei ollut lapsia. Albertia seurasi kuninkaana hänen veljensä Yrjö.^[1][2]

Kuningas Albertin mukaan on nimetty Dresdenin Albertinum-taidemuseo.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albert (Saksin kuningas) Wikimedia Commonsissa