Albanian kirkko
Albanian kirkko oli muinaisen Kaukasian Albanian alueella nykyisessä Azerbaidžanissa 300–400-luvuilta aina vuoteen 1815 saakka toiminut kristillinen kirkkokunta.
Kristinusko levisi Kaukasian Albaniaan 300-luvun alussa Armeniasta ja Georgiasta käsin. Vuoden 420 tienoilla luotiin jumalanpalveluksissa käytetty albanian kirjakieli. 600-luvulta lähtien Albanian kirkko alkoi siirtyä armenian kieleen.[1]
Albanian kuningas Urnair kääntyi kristityksi noin vuonna 370. Kuningas Vatšagan III Hurskas julisti 400-luvun lopussa kristinuskon valtionuskonnoksi ja ryhtyi vainoamaan zarathustralaisia. Hänen aikanaan vuosina 487–488 pidettiin kirkon kaanonit laatinut Albanian kirkolliskokous. Armenialaiseen perinteeseen tukeutuneella Albanian kirkolla oli ilmeisesti jo tuolloin käytännössä itsenäinen asema. Vuosien 551–552 tienoilla sen johtaja Abas sai katolikoksen arvonimen. Hän residenssinsä oli Partavin kaupungissa (nykyinen Bərdə). 680-luvulla Albanian ja Armenian kirkot yrittivät turhaan käännyttää Derbentin pohjoispuolella asuneita paimentolaisia. Albanian kautta kristinusko levisi Dagestanin pohjoisosaan.[1]
Albanian kirkko noudatti Khalkedonin kirkolliskokouksen oppeja ilmeisesti vuonna 706 järjestettyyn Partavin kirkolliskokoukseen saakka, jolloin Armenian katolikos syrjäytti arabien tuella Albanian katolikoksen Nersesin. 800-luvun loppupuolella Kurajoen pohjoispuolella sijaitseva alue liittyi ortodoksiseen Georgian kirkkoon. Islamin ja kristinuskon välinen kamppailu päättyi 1000-luvulla, jolloin suurin osa alueen väestöstä oli kääntynyt muslimeiksi. 720-luvulta lähtien arabit liittivät Albanian kirkon Armenian monofysiittisen kirkon alaisuuteen.[1]
Monofysiittinen Albanian kirkko taantui 800–1100-luvuilla. Katolikosten residenssinä toimi 900–1000-luvuilla Hamšin luostari. Kirkollisen elämän keskuksia olivat 1000-luvulla Vuoristo-Karabah (Artsah) ja 1100-luvulla Qaxin ja Zaqatalan seutu. 1300–1400-lukujen vaihteessa katolikosten residenssi siirtyi Vuoristo-Karabahin hengellisenä ja poliittisena keskuksena toimineeseen Gandzasarin luostariin.[1]
Venäjän keisari lakkautti Gandzasarin patriarkaatiksi kutsutun Albanian katolikoksen viran vuonna 1815. Sen tilalle perustettiin Armenian katolikoksen alaiset Artsah-Şuşan ja Şamaxın hiippakunnat sekä Armenian kirkon Tbilisin konsistorin alainen Gəncən apulaispiispan virka.[1]