Aflatoksiinit
Aflatoksiinit ovat homesienten tuottamia terveydelle haitallisia mykotoksiineja, joista aflatoksiini B1 ja G1 ovat karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia aineita. Myrkyllisin on aflatoksiini B1. Niitä ei pidä sekoittaa alfatoksiineihin, jotka ovat bakteerien tuottamia proteiinitoksiineja.
Vaikutusmekanismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aflatoksiini B1:n vaikutus perustuu siihen, että se metaboloituu elimistössä hyvin reaktiiviseksi epoksidiksi.[1] Tämä epoksidi voi kiinnittyä pysyvästi solutuman DNA:han, erityisesti guaniinin typpiatomiin ja aiheuttaa erityyppisiä mutaatioita. Siitä voi seurata esim. syöpäsolun syntyä estävän p53-geenin vaurioituminen.[2] Aflatoksiini B1 on erittäin voimakas maksasyöpää aiheuttava aine, mutta voi aiheuttaa syöpää koe-eläimissä useissa muissakin elimissä. Se on saman vaikutusmekanismin perusteella myös suoraan myrkyllinen muun muassa maksasoluille.[1] Akuutisti tappava annos eri eläinlajeilla vaihtelee 0,5–60 mg/kg.[3] Myös syöpää aiheuttava kyky on hyvin erilainen eri eläinlajeilla, muun muassa rotalle aflatoksiini B1 on kaikkein voimakkain tunnettu syöpää aiheuttava aine, kun taas hiirelle syöpää ei synny.[3]
Myrkytykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aflatoksiineja erittävät monet homesienet. Niistä merkittävimpiä ovat Aspergillus-suvun homeet.[4] Useimmiten aflatoksiinit ovat seoksia.
Aflatoksiinit todettiin 1960 kalkkunoita tappaneen niin sanotun Turkey X -sairauden aiheuttajiksi. Myrkky oli peräisin Aspergillus flavus -homeesta, josta aflatoksiini on saanut nimensä. Myöhemmissä tutkimuksissa on löydetty myös kolme muuta aflatoksiinia muodostavaa hometta: Aspergillus parasiticus, Aspergillus nomius ja Aspergillus tamarii.lähde?
Aflatoksiini on erityinen ongelma pähkinöissä.[5] Niitä voi kuitenkin esiintyä monissa muissa elintarvikkeissa, myös viljoissa, jos sato pääsee homehtumaan. Trooppisissa maissa, etenkin Afrikassa, suuri maksasyövän esiintyvyys on yhdistetty aflatoksiinialtistukseen. Riski on erityisen suuri hepatiittien (virusten aiheuttaman maksatulehduksen) yhteydessä.[1]
| Aflatoksiini | Kemiallinen kaava | CAS-numero | Moolimassa | Sulamispiste (°C) |
|---|---|---|---|---|
| B1 | C17H12O6 | 1162-65-8 | 312 | 268-269 |
| B2 | C17H14O6 | 7220-81-7 | 314 | 286-289 |
| B3 | C16H14O6 | 23315-33-5 | 302 | - |
| D1 | C16H14O5 | 52373-83-8 | 286 | - |
| G1 | C17H12O7 | 1165-39-5 | 328 | 244-246 |
| G2 | C17H14O7 | 7241-98-7 | 330 | 237-240 |
| M1 | C17H12O7 | 6795-23-9 | 328 | 299 |
| M2 | C17H14O7 | 6885-57-0 | 330 | 293 |
| P1 | C16H10O6 | 32215-02-4 | 298 | - |
| Q1 | C17H12O7 | 52819-96-2 | 328 | - |
| B2A | C17H14O7 | 17878-54-5 | 330 | 240 |
| G2A | C17H14O8 | 20421-10-7 | 346 | 190 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Elonen E. Sienimyrkytykset, ss. 1145–1152 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa
- ↑ Komulainen H. Karsinogeenisuus ja p53-geeni, s. 136 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa
- ↑ a b Kotsonis FN, Burdock GA, Food toxicology, kirjassa Klaassen, CD: Casarett & Doull's Toxicology, 8. p., s. 1338–1339, McGraw-Hill, New York 2013.
- ↑ Sari Peura, Mykotoksiinit, (arkistolinkki)
- ↑ Aflatoksiini-määräykset yhtenäisiksi EU:ssa Finfood
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reddy,S.V. and Farid Waliyar: Properties of Aflatoxin and it producing fungi (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- International Agency for Research on Cancer (IARC) - Summaries & Evaluations: AFLATOXINS (englanniksi)
- Some Naturally occurring Substances: Food Items and Constituents, Heterocyclic Aromatic Amines and Mycotoxins (englanniksi)
- Aspergillus.org.uk: Secondary metabolites of aspergillus species (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- National Toxicology Program, Department of Health and Human Services, Report on Carcinogens, Thirteenth Edition: Aflatoxins (pdf) (englanniksi)