Abu’l-Qasem Lahuti

Abu’l-Qāsem Lāhuti (pers. ‏ابوالقاسم لاهوتی‎, tadžikiksi Абулқосим Лоҳутӣ, Abulqosim Lohutī, ven. Абулькаси́м Лахути́, Abulkasim Lahuti; 4. joulukuuta 1887 Kermānšāh – 16. maaliskuuta 1957 Moskova) oli iranilainen runoilija ja poliitikko, joka vietti suuren osan elämästään Neuvostoliitossa. Hän vaikutti voimakkaasti Tadžikistanin neuvostokirjallisuuden kehitykseen.

Abu’l-Qāsem Lāhuti syntyi runoutta harrastaneen suutarin perheeseen. Paikallinen vapaamuurariloosi lähetti hänet seitsemäntoistavuotiaana opiskelemaan Teheraniin. Lahuti liittyi Iranin vallankumousliikkeeseen osallistuen taisteluihin Teheranissa ja Raštissa. Vuonna 1911 hän pakeni kuolemantuomiota Bagdadiin, palasi takaisin Iraniin vuonna 1915 ja muutti Istanbuliin joulukuussa 1917. Vuoden 1921 lopulla Lahuti palasi jälleen Iraniin, jossa hän johti viimeistä monarkismin vastaista kapinaa Täbrizissä. Sen kukistamisen jälkeen hän pakeni Neuvostoliittoon.^[1]

Vuodesta 1923 Lahuti työskenteli Neuvostoliiton kansojen kirjakustantamossa Moskovassa. Seuraavana vuonna hänet otettiin kommunistipuolueen jäseneksi. Vuonna 1925 Lahuti muutti Tadžikistaniin, jossa hän työskenteli muun muassa puolueen aluekomitean agitproposaston johtajana, valistusasiain kansankomissaarin varamiehenä sekä oli perustamassa tasavallan kirjakustantamoa ja kirjailijaliittoa. Vuonna 1929 hänet valittiin Tadžikistanin toimeenpanevan keskuskomitean jäseneksi. 1930-luvulla Lahuti toimi muutaman vuoden ajan Neuvostoliiton kirjailijaliiton vastaavana sihteerinä. Myöhemmin hänet valittiin kirjailijaliiton hallituksen jäseneksi.^[2]

Lahuti kirjoitti ensimmäiset runonsa kuusitoistavuotiaana. Aluksi ne olivat luonteeltaan sufilaisia, mutta myöhemmin hän keskittyi yhteiskunnallisiin ja vallankumouksellisiin aiheisiin. Runoilijan sydäntä lähellä oli myös naisten vapautuksen teema. Myöhemmin Lahuti laati useita muodoltaan hiottuja neuvostoaiheisia runoelmia. Vuonna 1945 hän kirjoitti sanat Tadžikistanin SNT:n hymniin.^[3]

Lahutin vuonna 1947 ilmestynyt runoelma ”Onnen sulat” sai osakseen ankaraa kritiikkiä ja hänen kirjoitustapansa tuomittiin sosialistiselle realismille vieraaksi. Vuoteen 1953 saakka Lahutin teoksia ei julkaistu Neuvostoliitossa juuri lainkaan, minkä johdosta ulkomailla hänen väitettiin paenneen Pakistaniin.^[4]

Runoilijan teokset olivat aikoinaan suosittuja Neuvostoliiton ja Tadžikistanin lisäksi muun muassa Iranissa ja Afganistanissa. Monet niistä on käännetty eri kielille. Lahuti toimi myös itse kaunokirjallisuuden kääntäjänä.^[5]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abu’l-Qasem Lahuti.

• Encyclopaedia Iranica: Abu’l-Qasem Lahuti (englanniksi)