Anna Heinämaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anna Heinämaa vuonna 2015.

Anna Heinämaa (s. 12. joulukuuta 1961 Helsinki) on suomalainen kirjailija, kuvanveistäjä ja elokuvakäsikirjoittaja. Heinämaa aloitti venäjän kielen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1981. Vuonna 1985 hän lähti Moskovan yliopistoon suorittamaan kieliharjoitteluaan ja jäi kaupunkiin kuudeksi vuodeksi. Opintonsa hän sai päätökseen 1989.[1]

Heinämaa on julkaissut romaaneja ja kertomuksia sekä kirjoittanut kuunnelmia Radioteatterille.[2] Hänen teoksensa käsittelevät usein naisia ja erilaisia naiskohtaloita. Kuvanveistäjänä Heinämaalle ominaisin materiaali on pronssi. Veistoksissa tulevat esiin samat teemat kuin kaunokirjallisissa teoksissa – ihmisten väliset suhteet ja niiden dynamiikka, traagiset mutta samaan aikaan vahvat naishahmot.

Teoksestaan Iira Heinämaa sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1991.

Heinämaa käsikirjoitti vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen elokuvan Miekkailija.[3] Elokuva oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globe -palkintoon ja se oli myös Suomen ehdokas parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkintoon. Heinämaa tutustui elokuvan aiheena olevaan virolaisen Endel Nelisin tarinaan miekkailuharrastuksensa kautta. Käsikirjoitusprosessin vuoksi hän otti asuntoaan vastaan velkaa, vietti pitkiä aikoja Virossa ja taustoitti aihetta haastatteluilla. Hän kirjoitti käsikirjoituksensa englanniksi. Kirjoittamiseen kului kaksi vuotta, minkä jälkeen suomalainen Making Movies -tuotantoyhtiö osti käsikirjoituksen.[4]

Miekkailijan käsikirjoitus syntyi, kun Heinämaa opiskeli Tampereen ammattikorkeakoulussa ja Luoteis-Englannissa Salfordin yliopiston elokuvakäsikirjoittamisen linjalla, jossa hän suoritti Master in Arts -tutkinnon 2013. Käsikirjoitus oli Heinämaan diplomityö, josta opettajat antoivat kiittävää palautetta. Miekkailu on hänelle tuttu laji, sillä hän on muun muassa voittanut kalpamiekkailun veteraanisarjan Suomen mestaruuden 2018.[5]

Elokuvan ilmestyttyä Heinämaa arvosteli sen tuottajia siitä, ettei hänelle ole maksettu sovittuja palkkioita. Hänen mukaansa elokuvantekijät ovat myös estäneet häntä verkostoitumasta elokuvan avulla. Elokuvan tuottaja Kai Nordbergin mukaan kirjoittaja suostui itse tekemään palkattomia korjauksia käsikirjoitukseensa. Nordbergin mukaan Heinämaalle maksettu korvaus oli "suurin, mitä suomalaiselle esikoiselokuvakäsikirjoittajalle on maksettu".[6] Kiistan seurauksena elokuvan tuotantoyhtiö ei lähettänyt Heinämaalle kutsua Jussi-gaalaan, jossa Miekkailija on ehdolla parhaaksi elokuvaksi.[7]

Myös toinen Heinämaan käsikirjoittama elokuva, ikääntyvästä taidekauppiaasta kertova Tuntematon mestari (2019), on saanut vaikutteita oman elämän ympäristöstä. Taidekauppaan Heinämaa tutustui hoitaessaan äitinsä perustamaa taidegalleriaa ja kehystämöä Helsingin Bulevardilla 1999–2009.[4]

Teoreettisen filosofian dosentti ja tutkija Sara Heinämaa on Anna Heinämaan sisar, ja kirjailija-opettaja Siviä Heinämaa ja opettaja Alli Heinämaa ovat hänen isotätejään.

Bibliografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Anna Heinämaa: Iira. Art House, 1990. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Anna Heinämaa, Tiina Torppa-Salonen: Moskovan ravintolaopas. Art House, 1990. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Anna Heinämaa: Marian kirja. Tammi, 1991. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Anna Heinämaa: Iira Moskovassa. Tammi, 1992. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Anna Heinämaa, Juri Jurtsenko, Maija Leppänen [toimittaneet]: Sotilaitten tarina. Orient Express, 1992. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Anna Heinämaa: Sunnuntaimurha. Tammi, 1993. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Anna Heinämaa: Verna, sisareni. Tammi, 1996. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
  • Anna Heinämaa, Bore Wanner, Timo Simanainen: Olavi Laine: (1922–1983). Hagelstam, 2001. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Filmografia[8]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelmat[2]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Vallan aaveet, Radioteatteri, Yle, 1994
  • Kahdeksas päivä, Radioteatteri, Yle, 1994
  • Finist-haukka, Radioteatteri, Yle, 1994

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Anna Heinämaa. Yliopisto, 1992, nro 12, s. 14.
  2. ↑ a b Biografia www.annaheinamaa.fi. Viitattu 20.9.2024.
  3. ↑ Gabrielsson, Maarit: ”Tämä kaikki huusi tulla kerrotuksi” Uusimaa. 18.3.2015. Porvoo: Etelä-Suomen Media Oy. Arkistoitu 12.9.2015. Viitattu 3.9.2015.
  4. ↑ a b 60-vuotias | Anna Heinämaa pitää käsikirjoitusta itsenäisenä taideteoksena, mutta todellisuus on karu: ”Käsikirjoittajan työn hedelmät valuvat ohjaajan tai tuottajan laariin” Helsingin Sanomat. 11.12.2021. Viitattu 20.9.2024.
  5. ↑ Kytölä, Laura: Käsikirjoittajan työn hedelmät valuvat muiden laariin. (60-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 11.12.2021, s. C 24. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.12.2021.
  6. ↑ Kinnunen, Kalle: Miekkailija-elokuvan käsikirjoittaja kertoo nyt, miten hänet petettiin – Ilmaista työtä ja tylyä syrjintää Suomen Kuvalehti (suomenkuvalehti.fi). 30.12.2015. Otavamedia. Viitattu 31.12.2015.
  7. ↑ Miekkailija-elokuva ehdolla parhaaksi Jussi-gaalassa – käsikirjoittaja jäi ilman kutsua Iltalehti. 4.3.2016.
  8. ↑ Anna Heinämaa Elonet.fi. Viitattu 20.9.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anna_Heinämaa&oldid=22852464”