Anguilla

Anguilla
lippu vaakuna
Valtiomuoto	itsehallinnollinen Britannian merentakainen alue
Kuningas Kuvernööri Pääministeri	Charles III Dileeni Daniel-Selvaratnam Ellis Webster
Pääkaupunki	The Valley (1 298 as.[1]) 18°13′N, 063°03′W
Muita kaupunkeja	North Side (2 120 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	91 km² [2] (sijalla 226)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2018)	14 738 (sijalla 212)
– väestötiheys	162,0 as. / km²
– väestönkasvu	2,0 % [3] (2014)
Viralliset kielet	englanti
Valuutta	Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT (2016)
– yhteensä	338 milj. USD [4]  (sijalla 216)
– per asukas	22 861 USD [4]
HDI (?)	? (sijalla ?)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	2,8 % [4]
– teollisuus	14,3 % [4]
– palvelut	82,9 % [4]
Aikavyöhyke	UTC−4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys  – emämaa  – itsehallinto	Britannia 19. joulukuuta 1980
Lyhenne
– lentokoneet:	VP-LA
Kansainvälinen suuntanumero	+1 264
Tunnuslause	”Strength and Endurance”
Kansallislaulu	”God Save the King”
Infobox OKNimi-testi OK

Anguilla [æŋˈɡwɪlə] on Britannian merentakainen alue Karibianmerellä. Alueen pääsaaren ja ainoan asutun saaren nimi on myös Anguilla ja siellä on Anguillan pääkaupunki The Valley. Anguillan saaret ovat Pienten Antillien Leewardsaarista pohjoisimmat. Anguillan maa-ala on 91 neliökilometriä, ja siellä asui vuoden 2018 arvion mukaan noin 14 700 ihmistä.

Anguillan ensimmäisen asukkaat olivat Etelä-Amerikasta tulleita intiaaneja, mutta englantilaiset ottivat sen 1600-luvulla siirtomaakseen. Saarta hallittiin pitkään Saint Kittsiltä, mutta se sai vuonna 1980 oman itsehallintonsa. Anguillan talous perustuu pitkälti matkailuun, josta se saa yli puolet bruttokansantuotteestaan.

Anguilla on pohjoisin Leewardsaarista. Se sijaitsee 240 kilometriä Puerto Ricosta etelään ja 8 kilometriä Saint-Martinista pohjoiseen.^[5] Anguilla on 26 kilometriä pitkä ja leveimmillään 6 kilometriä leveä saari, jonka pinta-ala on 91 neliökilometriä. Anguillan pääsaren lisäksi alueeseen kuuluu myös useita pieniä asumattomia saaria ja luotoja.^[6] Scrub Island on aivan Anguillan koillispuolella. Luoteessa puolestaan on hieman pienempi Dog Island ja monia luotoja.^[5]

Anguilla on tasainen ja muodostunut korallista ja kalkkikivestä. Saaren korkein kohta on 64 metrin korkuinen Crocus Hill. Pohjoisrannalla on jyrkkiä rantakallioita, mutta eteläranta puolestaan viettää tasaisemmin mereen.^[6]

Anguillan ilmasto on trooppinen. Saaren keskilämpötila on noin 28 astetta ja vuotuinen sadanta 900 millimetriä. Hirmumyrskyt tekevät säännöllisesti tuhoja Anguillalla, ja niitä esiintyy yleensä kesäkuun ja marraskuun välisenä aikana.^[6]

Anguillan sisäosissa kasvaa pääosin pieniä puita ja matalia pensaita. Rannikolla kasvaa norsunkorvaa, ja saarella on myös joitakin hedelmäpuuviljelmiä. Eläimistöön kuuluu liskoja, merikilpikonnia, hummereita ja vuohia.^[6] Anguilla tunnetaan laajoista merilintuyhdyskunnistaan. Siellä on 16 kansainvälisesti tärkeätä lintualuetta, ja Dog Island on Karibian tärkeimpiä merilintuyhdyskuntia. Maailmanlaajuisesti merkittäviä ovat suomutropiikkilinnun, ruskosuulan ja nokitiiran pesimäalueet.^[7] Anguillan kansallislintu on karibianvaikertajakyyhky.^[6]

Saaren ensimmäiset asukkaat olivat Etelä-Amerikasta tulleita intiaaneja. Orinocojoen valuma-alueelta lähteneet intiaanit saapuivat saarelle noin 2000 eaa.^[8] Ei ole tiedossa tarkalleen milloin eurooppalaiset havaitsivat saaren ensimmäisen kerran, eräiden lähteiden mukaan Kolumbus olisi nähnyt saaren 1493, toisten lähteiden mukaan ranskalaiset olisivat löytäneet saaren 1564 tai 1565. Ensimmäiset englantilaiset siirtolaiset tulivat saarelle Saint Kittsistä 1650 tuoden todennäköisesti mukanaan afrikkalaisia orjia. Saariryhmästä tuli Englannin siirtomaa 1690.^[9] Nimi Anguilla tulee espanjan ankeriasta tarkoittavasta sanasta anguila.^[9]

Anguillalla viljeltiin alkujaan tupakkaa ja puuvillaa, mutta Euroopan sokerin tarve siirsi 1700-luvun alussa tuotannon sokeriruokoon. Saarelle alkoi syntyä eurooppalainen pienviljelijöiden eliitti ja afrikkalaisista orjista koostunut työluokka. Anguilla oli 1700-luvulla eurooppalaisten konfliktien kohteena, ja ranskalaiset hyökkäsivät sinne 1745 ja 1796. Britannia puolestaan yhdisti vuonna 1825 Anguillan ja Saint Kittsin hallinnon, vaikka anguillalaiset tilaliset vastustivat liittoa. Orjuus lakkautettiin vuonna 1834. Tämän jälkeen maat myytiin entisille orjille ja monet britit palasivat kotimaahansa.^[8]

Anguilla kärsi 1890-luvun alussa pitkittyneestä kuivuudesta, mikä aiheutti myös pahan nälänhädän. 1930-luvun lama iski vaikutti koko Karibialla, mutta se iski erityisen pahasti Anguillaan. Monet asukkaat muuttivat töiden perässä Dominikaaniseen tasavaltaan, Arubaan ja Curaçaolle.^[8]

Leewardsaarten federaatio hajotettiin vuonna 1956, ja Anguilla, Saint Kitts ja Nevis liitettiin Saint Christopher-Nevis-Anguillaksi. Se liitettiin vuonna 1958 Länsi-Intian federaatioon, joka kuitenkin kaatui jo vuonna 1962. Britannia pyrki muodostamaan sen pienimmistä osista uuden federaation, mutta hanke epäonnistui. Anguilla liitettiin jälleen asukkaidensa vastustuksesta huolimatta Saint Kitts ja Nevisiin. Anguillalla syntynyttä konfliktia oli maaliskuussa 1969 purkamassa myös brittiarmeija. Anguilla asetettiin heinäkuussa 1971 suoraan Britannian alaisuuteen, ja vuonna 1980 se muodosti oman territorionsa. Merentakainen territorio siitä tuli vuonna 2002.^[8]

Anguilla on Britannian merentakainen alue. Britannian monarkki nimittää kuvernöörin, jonka vastuulla ovat saaren ulkosuhteet, talouspolitiikka sekä puolustus- ja turvallisuuspolitiikka. Kuvernööri nimittää puolestaan pääministerin, joka on enemmistöpuolueen johtaja. Pääministerin johtamassa hallituksessa on yhteensä neljä ministeriä.^[10] Kuvernöörin virkakauden pituutta ei ole perustuslaissa määritelty, vaan kauden pituus riippuu Hänen majesteettinsa tahdosta.^[11] Vuonna 2020 kuvernööriksi valittiin Dileeni Daniel-Selvaratnam.^[12]

Vuoden 2019 vaalilain perusteella Anguillan parlamenttiin valitaan vaaleilla 11 edustajaa, seitsemän vaalipiireistä ja neljä koko maan kattavasta piiristä. Näiden lisäksi parlamentissa on myös virkaedustajia.^[13] Anguillan progressiivinen liike (APM) voitti vuoden 2020 vaalit, joiden jälkeen pääministeriksi valittiin Ellis Webster. APM sai seitsemän yhdestätoista paikasta, ja loput neljä meni edellisen pääministerin Victor Banksin Anguillan yhdistyneelle rintamalle.^[14]

Anguillalla on hyvin vähän luonnonvaroja, joten sen talous on riippuvainen matkailusta, pankkitoiminnasta, hummerinpyynnistä ja Britannian antamasta valtiontuesta.^[9] World Travel and Tourism Councilin mukaan vuonna 2016 Anguillan bruttokansantuotteesta 57 prosenttia tuli matkailusta.^[15] Hurrikaani Irma aiheutti vuonna 2017 turistien määrän jyrkän vähenemisen, mikä näkyi myös saaren taloudessa. Vuonna 2017 bruttokansantuote pieneni 7,7 prosentilla ja vielä vuonna 2018 2,4 prosentilla.^[16]

Anguillan keskuspankki on Itä-Karibian keskuspankki, ja saaren rahayksikkö on Itä-Karibian dollari. Sen tärkeimmät kauppakumppanit ovat Yhdysvallat, Britannia ja Puerto Rico. Anguillalla ei ole liikevaihto- eikä tuloveroa, joten hallitus kerää tulonsa tuontitulleilla, palveluveroista, yritysrekisteröinneistä ja erilaisista lisenssimaksuista.^[17]

Anguillan saarella on Clayton J. Lloydin kansainvälinen lentoasema ja kaksi satamaa. Blowing Pointin satamasta on matkustajayhteyksiä ja Road Bayn satamasta rahtiliikennettä Puerto Ricoon.^[18]

YK:n World Population Prospects -julkaisun arvion mukaan Anguillan väkiluku vuonna 2018 oli 14 738.^[19] Pääosa väestöstä on afrikkalaista syntyperää. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan mustia oli asukkaista 85,3 prosenttia ja latinalaisamerikkalaisia 4,9 prosenttia.^[3] Uskonnoista kristinusko on selvästi suosituin, anglikaaneja oli 29 %, metodisteja 23,9 % ja muita protestantteja 30,2 %. Katolisia oli 5,7 % ja muita kristittyjä 1,7 %. Muita uskontoja harjoitti 5,2 %, kun taas 4,3 % ei ilmoittanut mitään uskontoa.^[2]

Anguillan koko väestö asuu kaupunkialueilla.^[3]

Anguillan kulttuurissa on vahva yhdysvaltalainen vaikutus, sillä sen läheisyydessä on yhdysvaltalaisia siirtomaita ja sen talous on vahvasti linkittynyt amerikkalaisiin matkailijoihin. Anguillan yhteiskunta on kehittynyt vahvasti pienviljelijöiden, merimiesten ja kalastajien ympärille, sillä muista Karibian saarista poiketen plantaasinomistajat lähtivät saarelta orjuuden lakkauttamisen jälkeen ja jättivät maat entisille orjille.^[20]

Anguillan merkittävin kulttuuritapahtuma on kesäfestivaali, joka järjestetään joka vuosi heinäkuun lopulta elokuun alkuun. Sen aikana on monia erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten kauneus- ja calypsokilpailuja, musiikkiesityksiä ja paraati. Merkittäviä julkisia juhlapäiviä ovat 30. toukokuuta Anguilla-päivä, joka juhlistaa vuoden 1967 perustuslaillista eroa Saint Kittsistä, orjuudesta vapautuksen päivä elokuumaanantaina ja kilpaveneilypäivä elokuutorstaina. Anguillan kansallisurheilu onkin kilpaveneily. Sen juuret ovat 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, jolloin kalastajat kilpailivat paluumatkallaan.^[20]

• Petty, Colville L.: Anguilla Encyclopædia Britannica. 28.3.2019. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anguilla Wikimedia Commonsissa