Antti Ahlström
| Antti Ahlström | |
|---|---|
 Antti Ahlström varhaisella 1890-luvulla |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. marraskuuta 1827 Merikarvia |
| Kuollut | 10. toukokuuta 1896 (68 vuotta) Helsinki |
| Arvonimi | tehtailija, patruuna, kauppaneuvos ja valtiopäivämies |
| Muut tiedot | |
| Lapset | Thyra, Walter, Erik, Bertel, Birger, Ingrid ja Hjördis |
Antti Anders Ahlström (7. marraskuuta 1827 Merikarvia – 10. toukokuuta 1896 Helsinki) oli suomalainen tehtailija, laivanvarustaja, patruuna, kauppaneuvos (1881) ja valtiopäivämies.[1] Hän loi uransa talouden voimakkaan liberalisoinnin aikana, jolloin sahatavaran kaupasta tuli Suomen elinkeinoelämän selkäranka. Hän osasi käyttää hyväkseen teollista muutosta ja keräsi yhden maan suurimmista omaisuuksista.[2]
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antti Ahlströmin isä, talollinen Erkki Ahlström, harjoitti maanviljelyn ohella laajaa puutavarakauppaa, johon poikakin osallistui jo nuorella iällä.
Ensimmäisen avioliittonsa Antti Ahlström solmi vuonna 1850 Anna Margareta Liljebladin (1812–1870) kanssa. Avioliiton myötä hän tuli isännäksi Merikarvian Lankosken kylän Isotaloon. Talossa oli maanviljelyn lisäksi saha, jauhomylly, saviastiatehdas ja pieni paperitehdas, joka käytti raaka-aineena lumppuja. Ahlström jatkoi sekä maanviljelyä että sahausta ja hoiti myös tilan muita laitoksia. Hän ryhtyi myös harjoittamaan laivanvarustusta ja rakennutti useita laivoja. Avioliitosta syntyi poika Wilhelm.
Vuonna 1870 Ahlström osti Noormarkun ruukin, mikä merkitsi olennaista laajennusta hänen liiketoimintaansa. Seuraavana vuonna hän solmi uuden avioliiton Eva Holmströmin (1848–1920) kanssa. Avioliitosta syntyi seitsemän lasta: Thyra, Walter, Erik, Bertel, Birger, Ingrid ja Hjördis. Noormarkun jälkeen Ahlström osti vuonna 1873 Kauttuan ruukin, jota seurasivat useiden muiden ruukkien, sahojen ja maatilojen ostot.
Ahlström omisti lopulta viisitoista sahaa ja neljä rautaruukkia ja jätti jälkeensä Suomen suurimpiin kuuluneen omaisuuden.
Luonteeltaan vaatimattomana hän ei koskaan ottanut vastaan vuorineuvoksen arvonimeä, vaan tyytyi kauppaneuvoksen titteliin.[2] Ahlströmille tultiin myös lähetystön kera tarjoamaan aatelisarvoa, vapaaherran titteliä. Hän ei suostunut ottamaan titteliä vastaan vaan sanoi: ”Päivääkään en ole vapaana ollut, ja herranakin vain hetken.”[3]
Ahlström oli kiinnostunut suomalaisuusaatteesta ja kansan sivistämisestä. Hän perusti kansakouluja ensin Merikarvialle ja sitten muuallekin. Hän edusti porvarissäädyssä Poria valtiopäivillä 1877–1878 ja 1894.[4]
Omaisuuden kohtalo ja yhtiön perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahlströmin kuoleman jälkeen liiketoimintaa johti hänen puolisonsa Eva Ahlström. Puolisoiden keskinäisen testamentin mukaan liiketoiminta oli siirrettävä osakeyhtiölle, kun kaikki lapset olivat saavuttaneet aikuisiän. Tämä tapahtui vuonna 1907, jolloin liiketoiminta siirrettiin perustetulle A. Ahlström Osakeyhtiölle. Yhtiö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1908 ja sen omistajiksi tulivat Antti ja Eva Ahlströmin seitsemän lasta yhdessä Eva Ahlströmin kanssa. A. Ahlström Osakeyhtiöstä kehittyi Suomen suurimpiin kuuluva yritys, joka harjoitti metsäteollisuuden lisäksi muun muassa metalli- ja lasiteollisuutta. Yhtiö jakautui vuonna 2001 kolmeksi erilliseksi yhtiöksi, joista Ahlstrom Oyj (nykyisin Ahlstrom-Munksjö Oyj) jatkaa teollisen liiketoiminnan harjoittamista. Tämä yhtiö listautui Helsingin pörssiin maaliskuussa 2006, mutta yhtiön pääomistajia ovat edelleen Ahlströmin sukuun kuuluvat henkilöt.
Toiminta mesenaattina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antti Ahlström tunnetaan myös kulttuurivaikuttajana ja huomattavana mesenaattina. Hän myös ymmärsi kansansivistyksen merkityksen, vaikka hän ei itse ollut paljoakaan kouluja käynyt. Synnyinpaikkakunnalleen Merikarvialle hän rakensi kaksi kansakoulua ja samoin hän perusti Kullaan kunnan ensimmäisen kansakoulun Leineperiin. Ahlströmin kunniaksi Merikarvialla alaluokkien perusopetusta antava koulu on nimetty Ahlströmin alakouluksi.
Ooppera
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kimmo Hakola on säveltänyt Antti Ahlströmin elämäntarinan pohjalta oopperan Vierivä kivi, joka sai ensi-iltansa 2008. Libreton on laatinut Antti Tuuri.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Schybergson, Per: ”Ahlström, Antti (1827–1896)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 132–134. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Ilvesheimo, Gerry Birgit: Vierivä kivi kertoo Antti Ahlströmin tarinan. Kauppalehti, 15.7.2008, s. 26.
- ↑ http://www.lalli.fi/lalpahaku.asp?fmita=uutinen3&kohde=2644[vanhentunut linkki]
- ↑ Nordenstreng, Sigurd: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 5–6. Helsinki: Otava, 1921.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aho, Juhani: Antti Ahlströmin elämäntyö I–II. Helsinki 1910.
- Normen P. H.: Toiminimi Ahlström 1896–1927. Helsinki 1927.
- Schybergson, Per: Työt ja päivät: Ahlströmin historia 1851–1981. Vammala 1992.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Talouselämämme uranuurtaja Antti Ahlström Elävä muisti. KAVI. Viitattu 7.11.2018.
- Yli 160 vuotta teollisia perinteitä Ahlström Capital. Arkistoitu 26.10.2018. Viitattu 7.11.2018.
- Haaslahti, Kreetta: Ahlström: Kulttuuritekoja Noormarkussa ja Kauttualla Satakuntaliitto. Arkistoitu 7.11.2018. Viitattu 7.11.2018.
- Noormarkun ruukin ja Ahlström-yhtiön rakennukset Museovirasto. 22.12.2009. Viitattu 7.11.2018.
- Antti Ahlströmin Perilliset Oy (vanhin) Pörssitieto. Viitattu 7.11.2018.
- Ahlström, Antti hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
