Antimonitrikloridi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antimonitrikloridi
Tunnisteet
CAS-numero 10025-91-9
PubChem CID 24814
Ominaisuudet
Molekyylikaava SbCl3
Moolimassa 228,11
Ulkomuoto Värittömiä ja hygroskooppisia kiteitä[1]
Sulamispiste 73,4 °C[1]
Kiehumispiste 223,5 °C[2]
Tiheys 3,14 g/dm3 (20 °C)[1]
Liukoisuus veteen 601,6 g/100 ml (O °C) [1]

Antimonitrikloridi eli antimoni(III)kloridi (SbCl3) on antimonin ja kloorin muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään katalyyttinä, tekstiiliteollisuudessa ja analyyttisenä reagenssina. Yhdisteestä käytetään myös nimityksiä antimonivoi ja triklooristibiini.

Antimonitrikloridi on väritöntä kidemäistä ainetta, joka on hygroskooppista. Se kylmäänkin veteen erittäin hyvin ja liukenevuus paranee lämpimässä vedessä. Yhdiste liukenee myös moniin orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, bentseeniin, asetoniin ja hiilitetrakloridiin. Vesiliuokset ovat pysyviä ainoastaan väkevinä ja laimeissa liuoksissa muodostuu veteen liukenematonta antimonioksikloridia. Hydrolyysissä voi muodostua muitakin antimonin kloridioksideja ja oksideja. Suuret vesimäärät hydrolysoivat antimonitrikloridin antimonitrioksidiksi.[1][3][4]

Antimonitrikloridi on Lewis-happo. Se muodostaa komplekseja muun muassa kloridi-ionien, jolloin syntyy kloroantimonaatteja, orgaanisten emästen kuten amiinien, aromaattisten hiilivetyjen kanssa. Se voi myös toimia Lewis-emäksenä eräissä tapauksissa muun muassa nikkeli- ja rautakarbonyylien kanssa se muodostaa komplekseja.[3]

SbCl3 + H2O → SbOCl + 2HCl

Pienessä mittakaavassa antimonitrikloridia valmistetaan alkuaineistaan antimonista ja kloorikaasusta. Suuremmassa mittakaavassa käytetään antimonitrioksidin tai antimonitrisulfidin ja kloorin tai väkevän suolahapon välisellä reaktiolla.[3][4]

Antimonitrikloridia käytetään muiden antimoniyhdisteiden valmistukseen, tekstiileissä palamista estävänä aineena ja nahan käsittelyssä. Antimonitrikloridi muodostaa värillisiä komplekseja, minkä vuoksi sitä käytetään muun muassa A-vitamiinin, kloraalin ja aromaattisten hiilivetyjen määrityksissä. Se toimii myös katalyyttinä polymerisointireaktioissa ja kloorauksissa ja nestemäistä antimonitrikloridia käytetään vedettömänä liuottimena. Antimonitrikloridista voidaan valmistaa myös erittäin puhdasta antimonia.[1][3][4]

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 235. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. Antimonitrikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 15.5.2011
  3. a b c d Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhaal :Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.05.2011
  4. a b c Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch, Hans J. Brownig & Hans Uwe Wolf: Antimony and Antimony Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.05.2011
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.