Ammattikorkeakoulu Suomessa

Koulutus Suomessa
Esiaste
- varhaiskasvatus
- esikoulu
Perusaste
- peruskoulu
Toinen aste eli keskiaste
- lukio
- ammattikoulutus
- ammatillinen aikuiskoulutus
- kaksoistutkinto
Korkea-aste
- ammattikorkeakoulu
- yliopisto
Historiallisia oppilaitosmuotoja
- kansakoulu
- oppikoulu
- opistoaste
- kouluaste

Ammattikorkeakoulut (lyh. AMK)^[1] ovat työelämäsuuntautuneita korkeakouluja. Suomen ammattikorkeakouluista käytetään englannin kielessä käsitettä university of applied sciences (lyh. UAS)^[2] ja ruotsin kielessä yrkeshögskola^[3].

Vuoden 2020 alussa Suomessa oli 24 ammattikorkeakoulua. Niistä 23 sijaitsi Manner-Suomessa, lisäksi Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu. Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu eivät kuulu opetusministeriön hallinnonalaan, vaan ensin mainittu toimii Ahvenanmaan maakuntahallinnon ja jälkimmäinen sisäministeriön alaisuudessa. Oikeudelliselta muodoltaan ammattikorkeakoulut ovat ammattikorkeakouluosakeyhtiöitä.^[4][5]

Ammattikorkeakoulut ovat erityisesti suomalainen keino vastata ammatillisessa työelämässä tapahtuviin nopeisiin muutoksiin. Niiden toiminnassa korostuvat aktiiviset ja toimivat yhteydet elinkeinoelämään, yritystoimintaan, yrittäjyyteen ja alueelliseen kehittämiseen.^[6]

Ammattikorkeakoululaki määrittelee ammattikorkeakoulujen tehtäväksi työelämän ja sen kehittämiseen liittyvän koulutuksen, soveltavan tutkimuksen ja aluekehittämisen.^[7]

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat Suomen koulutusjärjestelmässä niin sanotun duaalimallin, jossa kummallakin on oma roolinsa. Toisin sanoen ammattikorkeakouluilla on yliopistoja vahvempi ammatillinen ja käytännön osaamiseen liittyvä painotus, mutta ei tieteellistä perus- ja jatkotutkimusta. Sen sijaan ammattikorkeakoulut pyrkivät aktiivisesti soveltamaan jo olemassa olevaa tietoa ja tekemään niin sanottua soveltavaa tutkimusta tai tilaustutkimusta pääasiassa elinkeinoelämän ja yritysten suoriin tarpeisiin.^[8]

Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen johtaa ammattikoulutuksen saamiseen ja ammattikorkeakoulututkintoon. Ammattikorkeakouluopintojen laajuus on 210–270 opintopistettä (vastaa noin 140–180 opintoviikkoa) ja opiskeluaika yleensä 3,5–4,5 vuotta. Jo korkeakoulututkinnon suorittaneilla on mahdollista pyrkiä suorittamaan ammattikorkeakouluun myös ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Ammattikorkeakoulututkinto antaa pätevyyden sellaisiin valtion virkoihin ja julkisiin tehtäviin, joihin on säädetty pätevyysvaatimukseksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Vuonna 2005 käyttöön otettu ylempi ammattikorkeakoulututkinto on ylempi korkeakoulututkinto ja antaa vastaavasti saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja toimiin.^[9][10].

Ammattikorkeakoulututkinto on käytännönläheinen ja ammattiin suuntaava korkeakoulututkinto, joka valmistaa erilaisiin asiantuntija-, suunnittelu-, kehittämis- ja esimiestehtäviin. Ammattikorkeakoulututkinnot on kirjattu lainsäädäntöön korkeakoulututkintoina ja ne antavat pätevyyden hakea sellaisia kuntien ja valtion virkoja sekä julkisia tehtäviä, joihin on säädetty pätevyysvaatimukseksi korkeakoulututkinto, alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto. Tältä osin ammattikorkeakoulututkinto on rinnasteinen alempaan korkeakoulututkintoon, vaikka sitä ei muutoin lueta yliopistotutkinnoksi. Yliopistojen maisteriohjelmiin haettaessa ammattikorkeakoulututkintoa ei usein kelpuuteta sellaisenaan korvaamaan suoritettua alempaa korkeakoulututkintoa, vaan hakijalta vaaditaan myös siltaopintoja.

Vuonna 2002 alkoi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kokeilu, joka päättyi vuonna 2005, jolloin annetun lain mukaan AMK-jatkotutkinto vakinaistettiin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon nimellä. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto antaa vastaavasti saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin ja toimiin kuin ylempi korkeakoulututkinto. Tämä tutkinto ei ole kuitenkaan kaikin osin suoraan rinnasteinen yliopistossa suoritettavaan ylempään korkeakoulututkintoon, esimerkiksi maisterintutkintoon. Periaatteessa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut voi hakeutua suorittamaan jatko-opintoja, mutta käytännössä häneltä vaaditaan täydentäviä opintoja.^[11] Keväällä 2012 saatiin Turun hallinto-oikeuden päätös, jonka mukaan ylempi ammattikorkeakoulututkinto ei voi olla peruste evätä opiskeluoikeutta tieteelliseen jatkotutkintoon, ts. lisensiaatiksi tai tohtoriksi. ^[12]

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tarvetta on perusteltu muun muassa muuttuvilla työelämän tarpeilla ja joidenkin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden jatko-opinto- ja virkakelpoisuuden mahdollistamisella. ^lähde? Voidakseen suorittaa kyseisen tutkinnon koulutuksen hakijalla pitää olla alalta vähintään kahden vuoden työkokemus soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen.^[13]

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutus on työelämälähtöinen^[14] , ja se onkin mahdollista suorittaa työn ohessa. Tarkoituksena on kehittää jo työelämässä olevia tai olleita henkilöitä niin, että heidän osaamisensa ja tiedot pysyisivät ajan tasalla. Koulutukseen kuuluukin olennaisena osana ammatillinen opinnäytetyö, jolla pyritään ratkaisemaan jokin työelämään tai yritykseen liittyvä ongelma, tai vastaavasti kehittämään jokin uusi idea, malli tai ratkaisu. ^lähde?

Ylemmän AMK-jatkotutkinnon kehittäminen alkoi vuonna 2002 kolmella koulutusalalla:

• Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla
• Sosiaali, terveys ja liikunta-alalla
• Tekniikan ja liikenteen alalla

Vuonna 2006 koulutusta laajennettiin muillekin aloille. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen laajuus on 60–90 opintopistettä.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt saavat esimerkiksi nimikkeen sairaanhoitaja (ylempi AMK) tai tradenomi (ylempi AMK). Ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuottaa saman muodollisen kelpoisuuden julkiseen virkaan kuin yliopiston ylempi korkeakoulututkinto. Sekä ammattikorkeakoulututkinnon että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen on myös mahdollista jatkaa opintoja ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. ^lähde?

Ammattikorkeakoulut järjestävät erikoistumiskoulutuksia, jotka ovat laajuudeltaan vähintään 30 opintopistettä. Erikoistumiskoulutukset korvaavat aikaisemmat ammatilliset erikoistumisopinnot. Ensimmäiset erikoistumiskoulutukset alkavat vuonna 2016. Koulutukset on tarkoitettu työelämässä jo oleville, jotka haluavat syventää osaamistaan ja kehittää itseään.^[15]

Avoin ammattikorkeakoulutus on kaikille avointa, maksullista koulutusta. Avoimessa ammattikorkeakoulussa voi suorittaa yksittäisiä opintoja tai opintokokonaisuuksia. ^[16]

Ammattikorkeakoulut järjestävät myös täydennyskoulutusta. Täydennyskoulutus voi olla esimerkiksi organisaatioiden henkilöstölle suunnattua, työvoimakoulutusta tai yksittäisille henkilöille suunnattua.^[17]

Ensimmäiset ajatukset ammattikorkeakoulujen perustamisesta Suomeen syntyivät jo 1960-luvulla.^[18] Konkreettisin esimerkki varhaisilta vuosilta on Valtioneuvoston vuonna 1968 asettaman teknillisen opetuksen komitean, ns. Ahosen komitean mietintö vuodelta 1971.^[19] Komitean tehtävänä oli porrastaa ja sopeuttaa tekninen koulutus toteutettuun peruskoulu-uudistukseen ja muuttuneisiin elinkeinoelämän tarpeisiin.^[18]

Mietintö, joka hahmotteli teknillisten opistojen korvaamista insinöörikorkeakoulujärjestelmällä saksalaisen mallin mukaan, sai erinomaisen vastaanoton insinöörikunnan keskuudessa.^[18] Silloinen opetusministeri Jaakko Itälä tyrmäsi kuitenkin sen jyrkästi.^[18] Itälän mukaan peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta ei voitu menestyksellisesti suunnitella erillisalojen pohjalta. Suunnitelmien tuli koskea koko nuorisoikäluokkaa.^[18] Vuonna 1974 käynnistettiin Itälän ajattelun mukainen keskiasteen uudistus. Tämän uudistuksen ohella myös ajan korkeakoulukäsitys ei mahdollistanut uutta korkeakoulutyyppiä ja uusia tutkintotasoja. Korkeakoulu haluttiin mieltää myös tiukasti tieteelliseen tutkimukseen nojaavaksi.^[18]

Ahosen komitean mietinnön pääkohdat

• Teknillisen peruskoulutuksen tuli olla läheisessä vuorovaikutuksessa elinkeinoelämään
• Tekuja korvaamaan piti muodostaa insinöörikorkeakouluja, joissa voidaan suorittaa ylempi tai alempi insinööritutkinto
• Pääväylä ylempään insinööritutkintoon perustui lukion päättötodistukseen ja vähintään kolmen kuukauden työharjoitteluun
• Tutkinnon saaminen edellytti vähintään 12 kuukauden työkokemusta
• Suorituspistejärjestelmän käyttöönotto. Normi 40 pistettä / lukuvuosi.
• Ylemmän insinööritutkinnon laajuudeksi 120 pistettä, jollaisena komitea katsoi sen vastaavan yliopistollista kandidaatin tutkintoa
• Pääaineiden opettajien tuli olla professoritasoisia. Voimakkaan työelämäsuuntauksen takia opettajanvirkojen täytössä tuli kiinnittää huomiota myös hyvään opettajantaitoon ja luovaan toimintaan käytännöllisessä insinöörintyössä.
• Opiskelijoille tarjottava mahdollisuus laajoihin ainevalintoihin
• Koulutus toteutettava valtakunnallisesti valvottuna ja koordinoituna, jotta vastattaisiin koko valtakunnan koulutustarpeeseen^[18]

Opetusministeriö aloitti ammattikorkeakoulukokeilun elokuussa 1991, jolloin opistoasteen oppilaitosten yhteistyönä käynnistettiin ensimmäiset väliaikainen ammattikorkeakoulu -nimiset ammattikorkeakoulut. Ensimmäiset vakinaisella valtioneuvoston toimiluvalla toimineet ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa elokuussa 1996 arviointiprosessin jälkeen. Syksyllä 2003 koulut saivat yliopistoja vastaavan sisäisen itsehallinnon siihenastisen opetusministeriön suorassa alaisuudessa toimimisen sijaan. ^[20]

Ammattikorkeakoulut ovat olleet yleisesti ottaen halukkaampia muuttumaan kuin yliopistot, mikä näkyy muun muassa suurena yhdistymisten määränä.^lähde?

Siellä missä yhteistyötä ei voida tehdä rakenteissa, on verkostoyhteistyön paikka. ^lähde? Koulutuksen työnjakoa, päällekkäisyyksien poistoa ja korkeakoulujen profiloitumista tapahtuu kaikkialla.^lähde?

Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on supistettu noin 5 %:lla siellä missä väestökehitys on epäsuotuisinta. ^lähde? Paikkoja on kuitenkin samassa jaossa tullut lisää mm. Etelä-Suomeen ja Ouluun. ^lähde? Eri alojen sisäisiä selvityksiä (esim. Neilimon selvitysryhmä, joka tarkasteli liiketoimintaosaamisen koulutusta ja tutkimusta yliopistoissa ja korkeakouluissa) on tehty viime vuosina ja niistä on noussut monia kehitysehdotuksia. ^lähde? Esimerkiksi media-alan ammattikorkeakoulun aloituspaikkojen kohdalla jopa puolittaminen on nähty tarpeelliseksi, mutta käytännön toimenpiteet eivät ole ainakaan vielä samalla tasolla. ^lähde?

• Haaga-Helia (Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu + Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu, aloitti 1.1.2007)
• Metropolia (Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia + EVTEK, aloitti 1.8.2008)
• Novia (Svenska yrkeshögskolan + Yrkeshögskolan Sydväst, aloitti 1.8.2008)
• TAMK (TAMK + PIRAMK, aloitti 1.1.2010)
• Lapin AMK (RAMK + KTAMK, aloitti 1.1.2014)
• Kaakkois-Suomen AMK (KYAMK + MAMK, aloitti 2017)^[21]
• LAB-ammattikorkeakoulu (Lahden ammattikorkeakoulu + Saimaan ammattikorkeakoulu, aloitti 1.1.2020)

Vuosien 2005 ja 2006 aikana jokaisessa ammattikorkeakoulussa aloitti toimintansa ammattikorkeakoululakiin perustuva opiskelijakunta, jonka tehtävänä on huolehtia opiskelijoiden edunvalvonnasta sekä opiskelijaedustajien valinnasta ammattikorkeakoulun hallitukseen ja muihin hallinnon toimielimiin. Opiskelijakunnat korvasivat aiemmin toimineet ammattikorkeakoulukohtaiset opiskelijayhdistykset.

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen tavoitteena oli parantaa ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia vastata uusiin työelämän, yhteiskunnan ja alueiden kehittämistarpeisiin, Uudistuksessa muun muassa^[22]:

• Rahoitus siirrettiin valtiolle ja rahoitusmalli kehitettiin tuloksiin perustuvaksi
• Ammattikorkeakoulujen toimiluvat uudistettiin
• Ammattikorkeakouluista tehtiin osakeyhtiöitä

Vuonna 2015 Suomen ammattikorkeakouluissa opiskeli tutkintoon johtavassa koulutuksessa 139 727 opiskelijaa, joista noin 10 000 opiskeli ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Tutkintoja suoritettiin kaikkiaan 26 175, joista ylempia ammattikorkeakoulututkintoja oli noin 2400. Naisten osuus kaikista tutkinnon suorittajista oli 61 %. Eniten tutkintoja tehtiin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (34 % tutkinnoista), tekniikan ja liikenteen alalla (24 %) ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla (21 %).^[24]

Ammattikorkeakoulujen rahoituksesta vastaa valtio. Rahoitus koostuu perurahoituksesta ja arvonlisäverokompensaatiosta.^[25]

Perusrahoituksen pohjana ovat vuoden 2015 rahoitusmallin mukaan seuraavat tulokset^[25] :

• Koulutus 85 %
  • Suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot 46 %
  • 55 opintopistettä suorittaneiden määrä 24 %
  • Valmistuneet työlliset 3 %
  • Opiskelijapalaute 3 %
  • Koulutuksen kansainvälisyys 3 %
  • Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa suoritetut opinnot 2 %
  • Avoimen AMK:n yms. erillisten opintojen opintopisteet 4 %
• Tutkimus, kehittäminen ja innovaatiotoiminta 15 %
  • Ulkopuolinen TK-rahoitus 8 %
  • Suoritetut ylemmät AMK-tutkinnot 4 %
  • Henkilöstön kansainvälinen liikkuvuus 1 %
  • Julkaisut, taiteellinen toiminta, AV-aineistot ja tieto- ja viestintätekniikan ohjelmat 2 %
• Ammattikorkeakoulujen strateginen rahoitus 2,5 % perusrahoituksesta.

Ammattikorkeakoulujen kokonaisuutena saama rahoitus määritellään valtion talousarviossa. Tämä rahoitusmalli siis määrittelee sen, miten rahoitus eri ammattikorkeakouluille jakautuu.

Vuoden 2017 rahoitusmalli koostuu seuraavista osista:^[26]

• Koulutus 79 %
  • Suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot 40 %
  • 55 opintopistettä suorittaneiden määrä 23 %
  • Valmistuneet työlliset 4 %
  • Opiskelijapalaute 3 %
  • Koulutuksen kansainvälisyys 2 %
  • Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa suoritetut opinnot 2 %
  • Avoimen AMK:n yms. erillisten opintojen opintopisteet 5 %
• Tutkimus, kehittäminen ja innovaatiotoiminta 15 %
  • Ulkopuolinen TK-rahoitus 8 %
  • Suoritetut ylemmät AMK-tutkinnot 4 %
  • Henkilöstön kansainvälinen liikkuvuus 1 %
  • Julkaisut, taiteellinen toiminta, AV-aineistot ja tieto- ja viestintätekniikan ohjelmat 2 %
• Muut koulutus- ja tk-poliittiset tavoitteet 6 %
  • Ammattikorkekoulujen strateginen rahoitus 5 %
  • Alakohtainen rahoitus 1 %

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli uudistuu vuoden 2021 alusta alkaen seuraavasti:^[27]

• Koulutus 79 %
  • Suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot 56 % (kertoimet tavoiteajassa valmistumiselle, toiselle saman tasoiselle tutkinnolle ja alojen kustannusrakenteen eroille)
  • Jatkuva oppiminen 9 %, josta yhteistyöopinnot 1 %
  • Työllistyminen ja työllistymisen laatu 6 %, josta työlliset vuosi valmistumisen jälkeen 3 % (yrittäjyyttä painottaen) ja uraseuranta 3 %
  • Opiskelijapalaute
  • Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa suoritetut opinnot 2 %
  • Avoimen AMK:n yms. erillisten opintojen opintopisteet 5 %
• Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta 15 %
  • Ulkopuolinen t&k-toiminnan rahoitus 11 %
  • Suoritetut ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot 6 %
  • Julkaisut, taiteellinen toiminta, audiovisuaaliset aineistot ja tieto- ja viestintätekniset ohjelmat 2 %
• Muut koulutus-, tutkimus- ja kehittämispolitiikan tavoitteet 5 %
  • Strategiaperusteinen rahoitus 5 %

Tutkintoon johtava ammattikorkeakouluopetus on maksutonta.^[7] Kuitenkin ammattikorkeakoululakiin on tulossa muutos, jonka mukaan korkeakoulun pitää periä elokuusta 2017 alkaen vähintään 1 500 euron lukuvuosimaksu EU ja ETA-alueen ulkopuolisilta vieraskielisen tutkinto-ohjelman opiskelijoilta. Korkeakouluilla on mahdollisuus kehittää apurahajärjestelmä.^[28]

Avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritetuista opinnoista voidaan periä enintään 15 euroa opintopisteeltä. Myös esimerkiksi opiskelijan henkilökohtaiseen käyttöön jäävistä työvälineistä yms. oppilaitos voi periä omakustannusarvon mukaisen hinnan.^[29]

Ammattikorkeakoululla tulee olla auditoitu laadunvarmistusjärjestelmä. Kansallinen korkeakoulujen arviointikeskus (KARVI) ylläpitää auditointirekisteriä. Hyväksytty auditointi on voimassa kuusi vuotta. Tällä hetkellä meneillään ovat toisen auditointikierroksen auditoinnit. Korkeakoulujen laatujärjestelmien tulee olla Euroopan arviointitoimijoiden verkoston (ENQA) ylläpitämän eurooppalaisen laadunvarmistusjärjestelmän periaatteiden mukaisia. Auditoinnissa keskitytään laadunvarmistusjärjestelmään eikä se siten kerro kuinka hyvää koulutusta tai tutkimustoimintaa organisaatiossa on.^[30]

Rakenteellisen kehittämisen nimissä haetaan tehoa ja laatua korkeakoulutukseen. Yhteistyötä tehdään sekä sektorien sisällä että välillä. Hallinnollisiin ratkaisuihin kuuluvat erilaiset yhteistyöhankkeet, kuten konsortiot ja yhdistymiset. Ammattikorkeakouluilla on muun muassa seuraavia yhteistyöryhmiä:

• Tampere3, jossa Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto kehittävät uutta toimintatapaa.^[31]
• 3AMK on Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian liittouma.^[32]
• Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston muodostama Lapin korkeakoulukonserni.^[33]
• Vaasan korkeakoulukonsortio, jonka muodostavat Vaasan yliopisto, Åbo Akademi (Vasa), Svenska handelshögskolan, Vaasan ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia ja Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan koulutus Vaasassa.^[34]
• LUT-yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu muodostavat ”kahden autonomisen korkeakoulun konsernin”.^[35]
• Turun yliopiston, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun, Yrkeshögskolan Novian, Diakonia‐ammattikorkeakoulun ja Humanistinen ammattikorkeakoulun kumppanuus.^[36]

Vuosina 2012–2017 oli olemassa FUAS, joka oli Hämeen ammattikorkeakoulun, Lahden ammattikorkeakoulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun muodostama strateginen liittouma.^[37] ​​

Ylempien ammattikorkeakorkeakoulututkintojen verrannollisuudesta yliopistossa suoritettaviin ylempiin korkeakoulututkintoihin (kuten diplomi-insinööri tai filosofian maisteri) on käyty keskustelua. Toisin kuin alemmat korkeakoulututkinnot yliopistossa, ammattikorkeassa suoritettavat ammattikorkeatutkinnot sisältävät merkittävän määrän työharjoittelua. Tämän vuoksi ammattikorkeakoulututkinnot ovat opintopistemääriltään laajempia kuin yliopistoissa suoritettavat alemmat tutkinnot pääsääntöisesti^[38]. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen opinnäytetyöt ovat luonteeltaan enemmän käytännön ongelmiin paneutuvia kuin tieteellisiä. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto ei ole vielä vakiinnuttanut asemaansa työelämässä ja perinteiset yliopistotutkinnot ovat edelleen paremmin tunnettuja. On esitetty myös kritiikkiä, onko kansantaloudellisesti järkevää kouluttaa kahdenlaisia ylempiä korkeakoulututkintoja.

Bolognan prosessi on muuttanut suomalaista korkeakoulujärjestelmää kohti yhteistä, yleiseurooppalaista mallia. Prosessin aikana ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen väliset erot ovat pienentyneet ja niin pieniin kuin suuriinkin asioihin on tullut muutoksia, esimerkkinä tutkintorakenteen jako kolmeen sykliin. ^lähde?Bolognan prosessi ei huomioi erityisesti duaalimallia, joka on Suomen lisäksi käytössä mm. Saksassa ja Itävallassa. Tämä johtaa valintoihin, jolloin on päätettävä kansallisesti missä määrin halutaan pitää sektorit erillään ja miltä osin yhteistyö ja yhdenmukaistuminen on suotavaa.^lähde?

Erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ammattikorkeakoulun insinööriopetusta on luonnehdittu julkisuudessa liian teoriapainotteiseksi. Tämän vuoksi monet yritykset ovat ilmaisseet kaipaavansa insinööritutkinnon rinnalle käytännönläheisempää tutkintoa ^[39]. Yhdeksi vaihtoehdoksi on nostettu edesmenneen teknikko-koulutuksen uudelleenaloittaminen. Viimeiset teknikot valmistuivat 2000-luvun alussa.

Ammattikorkeakoulujen opetuksen laatua on kyseenalaistu.^[40][41][42]

• Luettelo ammattikorkeakoulututkinnoista
• Luettelo Suomen ammattikorkeakouluista

• Ammattikorkeakoulut Opetus- ja kulttuuriministeriö.
• Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry
• Ammattikorkeakoulujen yhteishaku
• Tietoa ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Ammattikorkeakouluopinnot (Opintoluotsi)
• Ammattikorkeakoulujen palvelut työelämälle (korkeakouluosaajat.fi)
• Ammattikorkeakoulut ja yliopistot kartalla