Cinema Paradiso
| Cinema Paradiso | |
|---|---|
| Nuovo Cinema Paradiso | |
 |
|
| Ohjaaja | Giuseppe Tornatore |
| Käsikirjoittaja | Giuseppe Tornatore |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | |
| Kuvaaja | Blasco Giurato |
| Leikkaaja | Mario Morra |
| Tuotantosuunnittelija | Andrea Crisanti |
| Pukusuunnittelija | Beatrice Bulgari |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Ranska Italia |
| Tuotantoyhtiö | Les Films Ariane |
| Levittäjä |
Miramax Fandango at Home |
| Kesto |
155 min 124 min (International cut) 174 min (Director's cut) |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Cinema Paradiso (Nuovo Cinema Paradiso) on vuonna 1988 julkaistu italialainen draamaelokuva, jonka käsikirjoitti ja ohjasi Giuseppe Tornatore. Elokuvan pääosissa näyttelevät Jacques Perrin, Philippe Noiret, Leopoldo Trieste, Marco Leonardi, Agnese Nano ja Salvatore Cascio. Elokuvan tuottivat Franco Cristaldi ja Giovanna Romagnoli. Musiikista vastasi Ennio Morricone poikansa Andrea Morriconen kanssa.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan jälkeen pienen italialaiskylän keskipiste on elokuvateatteri, jonka koneenkäyttäjänä toimii joviaali Alfredo (Noiret). Eräänä päivänä konehuoneeseen kurkistaa pieni isätön Totò-poika (Cascio), joka alkaa viettää yhä enemmän aikaa Alfredon apulaisena elokuvanäytöksissä. Tarina seuraa heidän elinikäistä ystävyyttään elokuvien vaihtuessa ja maailman muuttuessa. Elokuvassa nähdään monia otteita vanhoista eurooppalaisista ja Hollywood-klassikoista.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Antonella Attiu | … | Maria nuorena |
| Philippe Noiret | … | Alfredo |
| Jacques Perrin | … | Salvatore Di Vita |
| Salvatore Cascio | … | Totò, Salvatore lapsena |
| Mario Leonardi | … | Salvatore nuorena |
Vastaanotto ja myöhempi arvostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cinema Paradiso palkittiin parhaana vieraskielisenä elokuvana sekä Oscar-, Golden Globe, César- että Bafta-palkintogaalassa. Baftassa se sai lisäksi parhaan miespääosan (Noiret), parhaan miessivuosan (Cascio), parhaan alkuperäismusiikin (Morricone) ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen (Tornatore) palkinnot. Se oli ehdolla myös kuudessa muussa sarjassa.
Cannesin elokuvajuhlilla Cinema Paradiso sai tuomariston palkinnon ja oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi. Monien muiden ehdokkuuksien ja palkintojen myötä elokuva oli yksi elokuvavuoden 1988 palkituimpia töitä.
Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 30 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta, s. 77. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
