Chicago White Sox
| Chicago White Sox | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1894 |
| Entiset nimet |
Sioux City Cornhuskers (1894) St. Paul Saints (1895–1899) White Stockings (1900–1903) |
| Kotiareena | Guaranteed Rate Field |
| Kapasiteetti | 40 615 |
| Paikkakunta | Chicago |
| Värit | |
| Lajit | baseball |
| Mestaruudet |
World Series: 1906, 1917, 2005 American League: 1900 (minor league), 1901, 1906, 1917, 1919, 1959, 2005 Western League: 1894 (minor league) |
Chicago White Sox on Major League Baseball -joukkue Chicagosta. Se pelaa American Leaguen Keskisessä divisioonassa. Joukkuetta valmentaa tällä hetkellä joukkueen entinen shortti Ozzie Guillén. White Sox pelaa kotiottelunsa Guaranteed Rate Field -stadionilla.
White Soxin lisäksi Chicagosta on kotoisin toinen Major League Baseball -joukkue, National Leaguessa pelaava Chicago Cubs. Molemmat joukkueet ovat liigojensa perustajajäseniä. White Sox perustettiin vuonna 1893 alasarjajoukkueena nimellä Sioux City Cornhuskers. Nykyisellä nimellään joukkue alkoi pelata 1904 käytettyään vuosina 1900-03 nimeä White Stockings.
Chicago White Sox menestyi kohtalaisesti American Leaguen alkuaikoina, 1900-luvun alkupuolella, se oli kahdeksan joukkueen AL:n paras 1901, 1906, 1917 ja 1919.[1] Liigamestaruuksien (pennant) välillä se kuitenkin monesti kuului liigan huonoimpiin joukkueisiin. Seuran alkuaikojen suurin saavutus koettiin vuonna 1906, kun "Hitless Wonders" -nimellä tunnettu kokoonpano otti joukkueen historian ensimmäisen World Series -mestaruuden paperilla huomattavasti paremmasta Chicago Cubsista otteluvoitoin 4–2[1]. Vuonna 1917 joukkue otti seuraavan World Series -mestaruuden kukistamalla New York Giantsin finaalissa voitoin 4–2[1].
Joukkueen onni kuitenkin kääntyi seuraavina vuosina. Päästyään 1919 finaaleihin, jonka joukkue hävisi Cincinnati Redsille 3–5[1], monet joukkueen pelaajat osallistuivat nyttemmin nimellä "Black Sox" tunnettuun sopupeliskandaaliin. Skandaalista johtuen monet joukkueen parhaista pelaajista erotettiin sarjasta. Tunnetuin heistä oli Shoeless Joe Jackson, jota pidetään nykyisin eräänä pelin parhaista pelaajista skandaalia edeltävältä ajalta. Sopupelillä hävitty finaali jäikin vuoteen 1959 joukkueen ainoaksi visiitiksi ns. "Fall Classiciin".
1959 White Soxilla oli pitkästä aikaa nuori, lahjakas joukkue. Voitettuaan oman liigansa pennantin joukkue kuitenkin törmäsi finaalissa parempaan Los Angeles Dodgersin joukkueeseen, joka voitti otteluin 4-2[1]. Tappion jälkeen joukkue pysyi kilpailukykyisenä seuraavat kymmenkunta vuotta, jonka jälkeen se taas putosi liigan pohjalle. 1990-luvulle tultaessa joukkue oli vain kerran onnistunut pääsemään liigansa pudotuspeleihin, 1983. 1990-luvulla joukkue kuitenkin alkoi olla selvästi kilpailukykyisempi, se voitti divisioonansa vain kerran, mutta oli toinen 6 kertaa. Finaalipaikkaa joukkue kuitenkin sai odottaa vuoteen 2005.
Kausi 2005 alkoi White Soxin kannalta loistavasti. Kauden puolivälissä sillä oli liigansa eniten voittoja. Loppukaudesta joukkue oli menettää sijoituksiaan, mutta onnistui kuitenkin voittamaan divisioonansa 6 voiton erolla. Pudotuspeleissä joukkue löysi uuden vaihteen ja suoriutui finaaleihin häviämällä vain yhden pelin kahdella ensimmäisellä kierroksella. Finaalissa joukkuetta vastaan asettui Houston Astros. Finaali oli tiukka, yhtään peliä ei voitettu yli kahdella juoksulla ja kaksi peliä ratkaistiin viimeisessä vuoroparissa. Kuitenkin White Sox onnistui olemaan parempi vastustaan jokaisessa ottelussa, voittaen mestaruuden otteluin 4-0.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]