Chuck Schuldiner

Charles Michael ”Chuck” Schuldiner (13. toukokuuta 1967 Long Island, New York – 13. joulukuuta 2001) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hän oli vuonna 1983 perustamansa death metal -yhtye Deathin laulaja ja kitaristi. Vuonna 1996 Schuldiner perusti Control Denied -yhtyeen.

Schuldiner toimi Deathin pääasiallisena säveltäjänä ja johtohahmona käytännössä koko yhtyeen olemassaolon ajan. Lisäksi Deathin pioneeriasema death metalin keskuudessa on vaikuttanut siihen, että Schuldineria on usein kutsuttu ”death metalin isäksi”.^[1] Schuldiner itse suhtautui suosioonsa hieman varauksellisemmin, ja omien sanojensa mukaan hän kertoikin, että: ”Ei minun ole syytä ottaa kunniaa koko tyylilajin keksimisestä. Olen vain tavallinen kaveri, joka soittaa bändissä, ja minusta Death on metallibändi.”^[2]

Chuck Schuldiner syntyi New Yorkin Long Islandilla 13. toukokuuta 1967, josta hänen perheensä muutti pian Floridaan. Hänen isänsä oli aikoinaan Itävallasta Yhdysvaltoihin muuttanut juutalainen, ja hänen äitinsä oli kristitty yhdysvaltalainen. Vaikka Chuck oli kriittinen uskontoja kohtaan, hän piti itseään hengellisenä ihmisenä, ja oli ylpeä sekä juutalaisista että kristillisistä juuristaan.^[3] Perheeseen kuuluivat myös Chuckin isoveli Frank ja isosisko Bethann.

Schuldiner aloitti kitaransoiton yhdeksänvuotiaana hänen veljensä Frankin kuoltua auto-onnettomuudessa. Hän otti soittotunteja noin vuoden ajan akustisella kitaralla, muttei innostunut soittamisesta, ja olikin jo valmis lopettamaan tyystin. Vasta saatuaan sähkökitaran alkoi Schuldiner harjoitella soittoa toden teolla. Hän saattoi viettää koko viikonlopun huoneessaan tai kotitalonsa autotallissa harjoittelemassa. Innostuksen kasvaessa Schuldinerin suhde aikaa vievän koulun ja rakkaan harrastuksen välillä alkoi kiristyä. Hän päätti lopettaa koulun kesken, vaikka saikin hyviä arvosanoja, ja tätä hän katuikin myöhemmin.^[4]

Schuldinerin varhaisia vaikutteita olivat muun muassa Iron Maiden ja Kiss. Hieman myöhemmin hän alkoi kiinnostua entistä raskaammasta musiikista, ja tällöin hän kuunteli yhtyeitä kuten Slayer, Possessed, Mercyful Fate ja Metallica (myöhempi Death-tuotanto on saanut hänen mukaansa vaikutteita myös sellaisilta yhtyeiltä kuten Watchtower ja Queensrÿche). Schuldinerin äidin, Janen mukaan hän piti kuitenkin kovasti myös bluesista, jazzista ja klassisesta musiikista.

Vuonna 1983 Schuldiner (kitara) perusti ystäviensä Rick Rozzin (kitara) ja Kam Leen (rummut ja laulu) kanssa yhtyeen nimeltään Mantas. Nimensä yhtye lainasi brittiläisen Venom-yhtyeen kitaristin pseudonyymistä. Yhtye ei saanut mainittavaa jalansijaa kotikaupungissaan Orlandossa, ja yhtye sai melko nuivaa kritiikkiä raskaaseen metalliin tottumattomista Orlandon musiikkiympyröistä. Pian yhtye hajosi, ja Schuldiner alkoi etsiä uutta kokoonpanoa.

Schuldinerin tie vei muun muassa Kaliforniaan, jossa vaikutti muun muassa yksi death metalin pioneeriyhtyeistä, Possessed. Schuldiner ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta löytämään pysyvää kokoonpanoa, jolla olisi ollut samanlaiset musiikilliset suuntaumukset kuin Schuldinerilla itsellään.

Vuonna 1986 tammikuussa Schuldiner liittyi väliaikaisesti kitaristiksi kanadalaiseen Slaughter-yhtyeeseen. Pian hän kuitenkin erosi yhtyeestä havaittuaan ettei päässyt toteuttamaan musiikillisia visioitaan mielensä mukaisesti toisten johtamissa yhtyeissä.

Schuldinerin tie vei takaisin Floridaan, jossa Massacre-nimisessä yhtyeessä vaikutti muun muassa hänen entinen yhtyetoverinsa Rick Rozz. Schuldinerin ehdotuksesta yhtyeen nimi muutettiin Deathiksi, ja tämän kokoonpanon tiimoilta julkaistiin yhtyeen parhaiten menestynyt demo Mutilation.

Scream Bloody Gore -albumin suosio vaikutti siihen, että death metal -yhtyeitä alkoi ilmaantua suuret määrät ympäri maailmaa, etenkin Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Skandinaviassa. Schuldinerin lisäksi ainoana muusikkona levyllä oli death metal -yhtye Autopsysta tuttu henkilö Chris Reifert.

Vuonna 1988 julkaistulla Leprosy-albumilla Schuldiner osoitti olevansa kehittynyt sekä soittajana, säveltäjänä että sanoittajana, ja tätä kulkusuuntaa hän tuli jatkamaan uransa loppuun saakka. Vuonna 1990 julkaistulla Spiritual Healing -albumilla hänen sanoituksensa alkoivat vanhan koulukunnan death metalin väkivaltaisten ja satanististen sanomien sijaan käsitellä yhteiskunnallisia ja jopa filosofisia aiheita.

Schuldinerin välit muuhun yhtyeeseen kiristyivät, kun he Schuldinerin vastalauseista huolimatta päättivät lähteä kiertueelle Eurooppaan. Tämä vaikutti ratkaisevasti siihen, että Schuldiner päätti jatkossa käyttää Deathissa ainoastaan sessio- ja kiertuemuusikoita, pitäen itseään yhtyeen ainoana ”virallisena” jäsenenä.

Muiden jäsenten toimista tuohtunut Schuldiner jäi Floridaan työstämään materiaalia seuraavalle Death-albumille, sessiomuusikoiksi hän löysi tuolloin vielä ilman levytyssopimusta olleesta Cynic-yhtyeestä erittäin taitavat soittajat, nimittäin kitaristi Paul Masvidalin ja rumpali Sean Reinertin. Bassoon tarttui niin ikään virtuoosimainen Steve DiGiorgio, joka oli soittanut muun muassa yhtyeessä Sadus.

Tämän kokoonpanon tiimoilta julkaistu albumi Human oli Deathin tuohonastisesta tuotannosta selkeästi teknisin, parhaiten tuotettu ja viimeistellyimmän oloinen levytys. Human-levyltä lähtien Schuldiner alkoi myös säveltämään kaiken materiaalin itse, muiden muusikoiden osallistuessa lähinnä vain kappaleiden sovituksiin. Seuraava albumi, vuonna 1993 julkaistu Individual Thought Patterns jatkoi samaa tyyliä ja kasvatti yhtyeen suosiota entisestään.

Vuonna 1994 Schuldiner osallistui Voodoocult-nimisen ”all star” -yhtyeen albumin Jesus Killing Machine tekoon. Seuraavana vuonna julkaistu Death-albumi, Symbolic, osoitti Schuldinerin pystyvän yhä progressiivisemman, tunteellisemman ja älykkäämmän death metalin säveltämiseen.

Symbolicin jälkeen Schuldiner alkoi kiinnostua myös muunlaisesta metallimusiikista. Hän kokosi jälleen kerran ympärilleen osaavia muusikoita, joiden kanssa hän perusti Control Denied -yhtyeen. Tämän yhtyeen kanssa Schuldiner saattoi työstää materiaalia, joka muistutti runsaasti Deathin myöhempien aikojen tuotantoa muttei välttämättä olisi sopinut itse Death-albumille. Hän sopi levytyssopimuksen Nuclear Blastin kanssa, mutta suostui tekemään vielä yhden Death-levyn. Deathin joutsenlauluksi jäänyt, vuonna 1998 julkaistu The Sound of Perseverance oli yhtyeen tuotannosta kenties progressiivisin ja viimeistellyimmän oloinen levy, huolimatta siitä, että Schuldiner oli jo lopettamassa yhtyeen toiminnan. Control Deniedin esikoislevy The Fragile Art of Existence näki päivänvalon vuonna 1999.

Schuldiner alkoi toukokuussa 1999 tuntea niskassaan epämiellyttävää kipua , jonka hän luuli johtuvan hermoratojen vaurioitumisesta. Hän oli osittain oikeassa, mutta hermokipujen aiheuttajana oli pahanlaatuinen aivokasvain, gliooma. Välittömästi diagnoosin jälkeen aloitettu sädehoito taltutti kasvaimen pahenemisen.

Tammikuussa 2000 tehdyssä leikkauksessa poistettiin loput Schuldinerin niskassa olevasta kasvaimesta, mutta leikkauksista ja sädehoidosta aiheutuneet laskut olivat liian kalliita hänen perheensä maksettavaksi. Hyväntekeväisyyskonserttien, lahjoitusten ja Schuldinerin äidin ahkeran keräystyön ansiosta rahaa saatiin kuitenkin kokoon noin 70 000 dollaria.

Loppusyksystä 2001 sairastelemisen heikentämä Schuldiner sai keuhkokuumeen, johon hän kuoli 34-vuotiaana 13. joulukuuta. Schuldinerin äiti omistaa oikeudet hänen musiikkiinsa, mukaan lukien vielä julkaisemattomaan materiaaliin, jonka parissa Schuldiner työskenteli ennen kuolemaansa.

• Empty Words -fanisivusto