Carl Stalling

Carl W. Stalling (10. marraskuuta 1891 Lexington, Missouri – 29. marraskuuta 1972)^[1] oli yhdysvaltalainen animaatiomusiikin säveltäjä ja sovittaja. Hän työskenteli pitkään Warner Bros. -tuotantoyhtiölle ja hänet muistetaan varsinkin suosittujen Merrie Melodies - ja Looney Tunes -sarjojen musiikeista.

Stallingin vanhemmat olivat saksalaistaustaisia siirtolaisia.^[2] Stalling aloitti uransa elokuvateatterin urkurina mykkäelokuvien aikana ja sai jo tuolloin tilaisuuden improvisoida musiikkia elokuviin. Työskennellessään Kansas Cityssä elokuvateatterin orkesterinjohtajana hän tutustui nuoreen Walt Disneyyn, joka palkkasi hänet vuonna 1928 ryhtyessään tuottamaan äänellä varustettuja animaatioita. Stalling sävelsi musiikin noin viiteentoista Disney-yhtiön varhaiseen lyhytanimaatioon, mukaan lukien Silly Symphonies -sarjan ensimmäiseen osaan The Skeleton Danceen (1929). Stalling myös ääninäytteli Mikki Hiirtä yhdessä varhaisessa animaatiossa. Stalling lähti Disneyltä vuonna 1930 ja työskenteli seuraavan kuuden vuoden aikana eri animaatiostudioilla, pisimpään Disneyltä samaan aikaan lähteneen Ub Iwerksin palkkalistoilla.^[3][1]

Vuonna 1936 Stalling palkattiin Warner Bros.:ille, jossa hän toimi studion animaatio-osaston musiikillisena johtajana vuoteen 1958. Hän sävelsi tänä aikana musiikin noin 600 lyhyeen piirrosanimaatioon, joiden ohjaajina toimivat muun muassa Robert McKimson, Bob Clampett, Chuck Jones ja Tex Avery. Stalling työskenteli nopeassa tahdissa ja sävelsi yhden lyhytelokuvan viikossa. Äänityksissä hänellä oli käytössään Milt Franklynin johtama Warner Bros.:in 50 soittajan orkesteri. Stallingin aikana Warnerin animaatiosarjat saivat kuuluisat tunnusmusiikkinsa: Merrie Melodies -sarjan tunnuksena toimi instrumentaalinen versio laulusta ”Merrily We Roll Along” ja Looney Tunes -sarjan tunnuksena vastaavasti ”The Merry-Go-Round Broke Down”. Stalling kehitti myös tuotantoyhtiön alkutunnuksen yhteydessä käytetyn musiikillisen ääniefektin, sähkökitaran kielellä luodun ponnahtavan äänen.^[1]

Stallingin animaatiosävellyksille oli ominaista musiikin kytkeytyminen tiukasti valkokankaalla tapahtuneeseen toimintaan, mikä merkitsi poikkeamista perinteisistä säveltämisen periaatteista kuten teemojen kehittelystä.^[1] Stallingin onkin sanottu luoneen animaatiomusiikin sävellystyylin, jossa musiikki on alistettu kuvalle, ja jota on kutsuttu pilkallisesti ”mikkihiireilyksi” (Mickey mousing). Toisaalta jotkut ovat ylistäneet Stallingia postmodernismin edelläkävijäksi elokuvamusiikissa hänen yhdistellessään eri tyylilajeista poimittuja elementtejä perinteiset musiikkiteosten muodot rikkoen.^[4] Hänellä oli tapana lainata musiikissaan runsaasti valmiiksi tunnettuja melodioita ja hän yhdisteli rohkeasti klassista musiikkia, jazzia, kansanlauluja ja aikansa pop-musiikkia. Erityisen mielellään hän lainasi Raymond Scottin säveltämää kokeilevaa viihdemusiikkia, johon Warner Bros. oli hankkinut oikeudet.^[1] Stalling käytti myös vitsikkäitä musiikillisia lainauksia, esimerkiksi instrumentaalisia melodianpätkiä lauluista, joiden sanat sopivat kunkin kohtauksen sisältöön.^[5]