Carl Mannerheim (pankinjohtaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kreivi Carl Mannerheim (vas.) ja hänen veljensä Gustaf vuonna 1885.

Carl Erik Johan Mannerheim (18. maaliskuuta 1865 Askainen – 6. heinäkuuta 1915 Tukholma, Ruotsi)[1] oli suomalainen, myöhemmin Ruotsissa asunut kreivi, pankinjohtaja ja valtiopäivämies. Hän oli suomalaisen Mannerheim-aatelissuvun päämies.

Carl Mannerheimin vanhemmat olivat Louhisaaren kartanon omistanut kreivi Carl Robert Mannerheim ja Hedvig Charlotta Hélène von Julin. Hänen sisaruksiaan olivat sairaanhoitaja Sophie Mannerheim, marsalkka ja presidentti Carl Gustaf Emil Mannerheim, kirjailija Eva Mannerheim-Sparre ja liikemies Johan Mannerheim. Suvussa kreivin arvo periytyi vain vanhimmalle pojalle, muut veljet saivat alemman vapaaherran arvon.[2]

Mannerheim kirjoitti ylioppilaaksi Helsingfors privatlyceumista vuonna 1882, suoritti oikeustieteellisen tutkinnon vuonna 1887 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1890.[1] Hän työskenteli lyhyen aika virkamiehenä Suomen senaatissa ja piti omaa asianajotoimistoa, kunnes siirtyi vuonna 1895 Pohjoismaiden Osakepankin Helsingin-konttorin toiseksi esimieheksi ja vuonna 1898 esimieheksi. Mannerheim osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1891, 1894, 1897 ja 1899. Vuoden 1897 valtiopäivillä hän edusti isänsä estymisen vuoksi kreivillistä Mannerheim-sukua ja muilla kerroilla valtakirjalla vapaaherrallista Mannerheim-sukua.[3]

Mannerheim kuului ensimmäisen sortokauden aikana näkyviin perustuslaillisiin sekä passiivisen vastarinnan salaisen keskusjärjestön kagaalin hallitukseen. Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov karkotti hänet maasta huhtikuussa 1903, jolloin hän muutti Ruotsiin. Mannerheim jäi asumaan Ruotsiin, vaikka karkotus kumottiin jo tammikuussa 1905, ja sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1908. Hän oli ruotsalaisen Stockholm-Öfre Norrland -pankin johtajana vuosina 1904–1910. Lisäksi hän kuului vuodesta 1908 henkivakuutusyhtiö Thulen hallitukseen ja oli vuodesta 1910 Kramfors- ja Frånö Nya -osakeyhtiöiden hallitusten puheenjohtajana.[3]

Mannerheimin puoliso oli laulaja Aina Johanna Ehrnrooth.[4] Heidän poikansa Carl-Erik Mannerheim vaikutti myöhemmin kartanonomistajana sekä Suomessa että Ruotsissa, tytär Aina Hélène Louise oli naimisissa liikemies Carl Johan Ehrnroothin kanssa.[3] Poliitikko Georg C. Ehrnrooth oli Mannerheimin tyttärenpoika.[5] Mannerheimin pojantytär oli keraamikko Lillemor Mannerheim.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b MANNERHEIM Carl Eric Johan. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
  2. ↑ Laura Kolbe: Mannerheim (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.10.2002 (päivitetty 22.9.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ a b c Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 186, 189, 191–192, 214, 261, 376. Helsingin yliopisto 2014.
  4. ↑ Mannerheim, Carl hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  5. ↑ Kuka kukin on 1954, s. 106
  6. ↑ Greve Carl Erik Mannerheim Geni. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl_Mannerheim_(pankinjohtaja)&oldid=22846550”