Cowboy
Cowboy (myös lehmipoika) on pohjoisamerikkalainen karjapaimen. Jotkut cowboyt osallistuvat myös rodeokilpailuihin, ja jotkut heistä työskentelevätkin vain rodeon parissa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hevoset ja naudat tulivat Meksikoon 1500-luvun alussa espanjalaisten uudisasukkaiden mukana. Karjankasvatuksesta tuli tuottoisa ja arvostettu ammatti. 1800-luvun puoliväliin mennessä myös Teksasissa ja Kaliforniassa kasvatettiin karjaa.[1]
Yhdysvaltalaisten kiertelevien cowboyiden edeltäjiä olivat meksikolaiset vaquerot, joita lounaisen Amerikan cowboyista suuri osa 1800-luvun loppupuolella olikin.[2] Noin viidesosa cowboyista oli mustaihoisia, ja lisäksi moni oli intiaani, etenkin Oklahomassa.[3] Useimmat cowboyt tulivat Yhdysvaltain etelävaltioista, mutta osa myös idästä, keskilännestä ja Euroopasta. Karjankasvatuksen kukoistuskausi Yhdysvalloissa alkoi vuonna 1866 ja päättyi 1886, jolloin hinnat romahtivat, avoimet laitumet aidattiin ja talvi oli kylmä. Cowboyt olivat omana aikanaan huonomaineisia, mutta sittemmin heidän elämäntapaansa alettiin romantisoida ja heistä tuli villin lännen myyttisiä hahmoja.[3]
Nykyisin cowboyita työskentelee karjankasvatusteollisuudessa. Vaikka automatisointi on helpottanut työtä, cowboyt käyttävät edelleen perinteisiä taitoja karjaa koottaessa ja hevosia kesytettäessä. Heidän vaatetuksensa on sama kuin entisaikaankin, mutta satulat ovat kehittyneempiä.[4] Nykypäivänä cowboyt käyttävät yhteydenpitoon radiopuhelimia ja matkapuhelimia. Kulkuvälineinä he käyttävät myös maastoautoja, avolavapakettiautoja ja talvisin usein moottorikelkkoja.
Cowboysta tuli 1900-luvulla suosittu Hollywood-elokuvien hahmo. Tunnettuja cowboyiden esittäjiä ovat olleet esimerkiksi John Wayne ja Clint Eastwood. Radion suosituista cowboylaulajista Gene Autry oli kuuluisin.[5] Nykyisin cowboyiden välisistä kilpailuista alun perin alkunsa saaneet rodeot ovat Yhdysvalloissa hyvin suosittuja.[6]
Vaatetus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hattuna cowboyt käyttivät esimerkiksi huovasta tehtyä sombreroa tai stetsonia. Hatun korkea kupu piti pään viileänä auringonpaisteessa ja leveä lieri suojasi silmiä ja niskaa. Hattu suojasi myös sateelta, piikeiltä ja matalilta oksilta, ja sitä saatettiin käyttää myös veden kantamiseen, raippana tai tyynynä.[7] Cowboyt käyttivät yleensä punaista kokoaluspukua, joka lämmitti talvella ja imi hien kesällä. Tukevasta villasta ommellut päällysvaatteet olivat kovaa käyttöä kestäviä. Kaulahuivi suojasi pölyltä. Cowboysaappaat olivat korkeavartiset ja korkeakorkoiset jalan lipeämisen estämiseksi, ja niissä oli kannukset.[8] Farmarihousujen päälle cowboyt pukivat nahkahousut eli chapsit.[9]
Hevonen ja välineet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cowboyiden suosikkihevosia olivat pienet ja kestävät mustangit sekä quarterhevoset.[10]
Cowboyn tärkein työväline oli hänen satulansa, jolla hän istui jopa 15 tuntia päivässä. Cowboy käytti omaa satulaansa; hevosen hänelle yleensä lainasi karjanomistaja. Cowboyn satula maksoi ainakin kuukauden palkan. Cowboysatulat kehittyivät 1500-luvun espanjalaisesta sotilassatulasta. Satulassa on puinen runko, ja se päällystetään raakanahalla. Siinä on lassoamista varten paksu satulanuppi, rodeosatulaa lukuun ottamatta. Cowboyt kuljettivat tarvitsemansa tavarat mukanaan, joten satulassa oli myös satulalaukku ja hihnoja.[11]
Cowboyt olivat taitavia karjan lassoajia. Tarvittavia perusheittoja 12-metrisellä lassolla olivat sarvien tai pään ympärille heitto sekä takajalkojen ympärille heitto. Lassoamisesta tuli näyttävyytensä ansiosta myös suurta viihdettä, jota esiteltiin sirkuksessa ja varieteeteatterissa.[12]
Muita cowboyn välineitä olivat tuliase, kahvikannu, paistinpannu, kenttäpullo, satulahuopa ja makuupussi.
Työ
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cowboyn työ oli raskasta ja huonosti palkattua.[13]
Karjanerotus oli yksi cowboyiden tärkeimmistä töistä.[14] Cowboyt tekivät myös tuhansien kilometrien pituisia karjanajomatkoja, joista tuli osa Villin lännen tarustoa. Karjanajot olivat pitkästyttävää raatamista, jonka satunnaiset vaaratilanteet joskus keskeyttivät. Karjalauman vauhkoontuminen oli cowboyn suurin uhka. Cowboyt pyrkivät kääntämään pillastuneen karjalauman ampumalla ilmaan.[15] Myös jokien ylittäminen oli vaarallista, sillä useat karjapaimenet olivat uimataidottomia. Tasangoilla ukkosmyrsky oli alituinen vaara, sillä kuoleminen salamaniskuun oli yleistä. Koska tasangoilla yöt ovat usein hyvin kylmiä, sateen jälkeen vilustuminen ja keuhkokuume olivat tavallisia.
Yönsä cowboyt nukkuivat siellä, missä milloinkin olivat – usein siis ulkona nuotiolla, pelkän huovan kanssa. Öisin pidettiin vahtivuoroja muiden nukkuessa. Aikaisin aamulla aloitettiin puurtaminen ja joskus satulassa oltiin yhteen menoon jopa 14 tuntia. Työ jatkui aamuvarhaisesta iltamyöhään, joskus jatkettiin yölläkin.
Ruokansa cowboyt saivat keittiövankkureista. Yleisin matka-ateria koostui leivästä, pavuista ja pekonista. Juomana oli kahvia. Karjanajomatkoilla ruokaa saatiin lisäksi ampumalla riistaa.[16]
Pitkien karjanajojen jälkeen cowboyt herättivät usein pahennusta kaupungeissa rellestämällä.[17]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Murdoch, David H.: Cowboy. Helsinki Media, 1998 (alkuteos 1993). ISBN 951-32-0490-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Murdoch 1998, s. 8.
- ↑ Murdoch 1998, s. 8–10.
- ↑ a b Murdoch 1998, s. 18–19.
- ↑ Murdoch 1998, s. 19.
- ↑ Murdoch 1998, s. 60.
- ↑ Murdoch 1998, s. 62.
- ↑ Murdoch 1998, s. 20.
- ↑ Murdoch 1998, s. 22–23.
- ↑ Murdoch 1998, s. 26–27.
- ↑ Murdoch 1998, s. 12.
- ↑ Murdoch 1998, s. 14–17.
- ↑ Murdoch 1998, s. 34–35.
- ↑ Murdoch 1998, s. 18.
- ↑ Murdoch 1998, s. 32–33.
- ↑ Murdoch 1998, s. 38–40.
- ↑ Murdoch 1998, s. 36–37.
- ↑ Murdoch 1998, s. 42.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cowboy Wikimedia Commonsissa
