Saksan kristillisdemokraattinen unioni

Saksan kristillisdemokraattinen unioni
Christlich Demokratische Union Deutschlands
Perustettu	1945
Puheenjohtaja	Friedrich Merz
Pääsihteeri	Carsten Linnemann
Ideologia	kristillisdemokratia[1] liberaalikonservatismi[1] konservatismi[2]
Poliittinen kirjo	keskusta-oikeisto[3][2]
Toimisto	Klingelhöferstraße 8 10785 Berliini
Jäsenmäärä	384 204 (2021)[4]
Liittopäivät	152 / 736 (2021)
Osavaltioiden pääministerit	6 / 16
Euroopan parlamentti[5]	23 / 96
Kansainväliset jäsenyydet	– Euroopan kansanpuolue – International Democrat Union – Centrist Democrat International
Kotisivu	www.cdu.de
Infobox OKNimi-testi OK

Osa artikkelisarjaa
Kristillisdemokratia
Käsitteet Katolinen yhteiskuntaoppi Arvokonservatismi Distributismi Dynaaminen konservatismi Hyvinvointivaltio Ihmisarvo Kristillinen etiikka Kommunitarismi Konservatiiviliberalismi Läheisyysperiaate Oikeutettu sota Sekatalous Solidaarisuus Sosiaalinen markkinatalous Tilanhoitajaetiikka Uuskalvinismi
Henkilöt Adenauer van Agt Andreotti Belloc Busch Chesterton De Gasperi de Hoop Scheffer Dooyeweerd Hägglund Figl Erhard Essayah Juncker Kallis Klaus Kohl Kuyper Leo XIII Lewis Maritain Martens Moro Merkel Montalva Lubbers Pius XI Raab Schuman Schumacher Svensson Sturzo
Teokset Rerum novarum Centesimus annus
Järjestöt Euroopan kansanpuolue Euroopan konservatiivit ja reformistit Euroopan kristillinen poliittinen liike Kristillisdemokraattinen Internationaali Konrad Adenauer -säätiö Martens-keskus Center for Public Justice KDUN
Maittain CDA Alankomaat CDU Saksa CSU Baijeri CVP Sveitsi DC Italia KDNP Unkari KD Ruotsi KD Suomi KD Tanska KRF Norja ÖVP Itävalta Luettelo kristillisdemokraattisista puolueista
Lisää aiheesta Kristillinen sosialismi Kristillinen oikeisto Liberaali demokratia Sosiaalidemokratia
n k m

Saksan kristillisdemokraattinen unioni (saks. Christlich Demokratische Union Deutschlands, lyh. CDU) on saksalainen konservatiivinen ja keskusta-oikeistolainen puolue, joka on ollut perustamisestaan lähtien toinen Saksan pääpuolueista sosiaalidemokraattien SPD:n ohella.

CDU:n puheenjohtajaksi valittiin tammikuussa 2022 Friedrich Merz. CDU on Saksan liittopäivien suurin puolue 152 edustajallaan.

CDU perustettiin toisen maailmansodan jälkeen. Sen perustajiin kuului muiden muassa Konrad Adenauer, josta tuli Saksan liittotasavallan ensimmäinen liittokansleri vuonna 1949.^[6] Ludwig Erhardin johdolla CDU omaksui sosiaalisen markkinatalousmallin ajatuksen.^[7]

CDU ei toimi Baijerissa, jossa toimii sen sisarpuolue Baijerin kristillissosiaalinen unioni (Christlich-Soziale Union in Bayern, lyh. CSU). Puolueilla on yhteinen puoluekokous ja yhteistyötä liittovaltion tasolla, eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. CDU/CSU:lla on kannattajia katolilaisten, protestanttien ja maaseudulla asuvien joukossa kaikissa yhteiskuntaluokissa.

CDU on Keskustademokraattisen internationaalin, International Democrat Unionin ja Euroopan kansanpuolueen jäsen. CDU on Euroopan kansanpuolueen ryhmän suurin ryhmittymä 23 europarlamentaarikollaan. Nykyinen Euroopan komission puheenjohtaja, Ursula von der Leyen on CDU:n jäsen.

CDU perustettiin katolisen Zentrum-puolueen pohjalle, joka yhdisti toimintaansa sekä protestantteja että porvarillisia liberaaleja ja konservatiivisia kannattajia. Kannattajia yhdistävä tekijä oli sosialismin ja vallankumouksen uhan torjunta.^[8] Kirkkokuntajaosta vapautunut CDU määritteli arvonsa protestanttisessa vaikutuksessa selkeämmin. Puolue ajoi keskustalaista konsensuksen ja toisiinsa sopeutumisen politiikkaa, joka perustui katoliseen käsitykseen sopusointuisesta yhteiskunnasta, jossa työväestö ja työnantajat pystyvät yhteistyöhön ja kirkolla oli iso rooli sosiaalipalvelujen tuottamisessa.^[9]

CDU:n perustamisen taustalla olivat toisen maailmansodan vainoista selvinneet Zentrum-puolueen poliitikot. Zentrumilaiset perustivat yhteiskristillisiä puolueita, kuten CDU:n ja Baijerin kristillissosiaalisen unionin, CSU:n. Katoliseen puolueeseen yhdistyivät protestanttiset toimijat, sekä porvarillisia liberaaleja ja konservatiivisia kannattajia. Kannattajia yhdistävä tekijä oli sosialistisen vallankumouksen uhan torjuminen.^[8] Kristillisdemokraateista muodostui suuri oikestolais-keskustalainen sateenvarjopuolue, joissa porvarilliset voimat yhdistyivät kristillisdemokratian ympärille. CDU:n pyrkimys protestanttien mukaan saamiseen ja kristittyjen yhdistämiseen lopetti katolisten ja protestanttien vuosisataiset riidat. CDU on nähty neutraalina ja yhdistävänä, ihmisistä välittävän "sydämen konservatismin" äänenä.^[9]

Ajatus aikaisempiin haasteiisin vastaavasta Kristillisdemokraattisesta Unionista toteutui Saksassa sosiaalisena markkinataloutena tunnettuna synteesinä, joka yhdistää liberaalit markkinat ja yhteiskuntajärjestyksen. Kristillisdemokraattinen Unioni syntyi Herman Ehlersin vuonna 1952 perustaman CDU:n ja CSU:n protestanttisen EAK-työryhmän tuloksena. EAK:n toiminnalla oli useita tavoitteita. Työryhmä pyrki osallistamaan protestantteja molempien puolueiden toimintaan. Työryhmän oli määrä perustaa myös foorumi, jossa molempien puolueiden protestanttiset jäsenet voisivat ajaa etujaan katolisten hallitsemissa puolueissa. Lisäksi työryhmän oli tarkoitus laajentaa suhdetta katolisiin kirkkoihin sekä lisätä luottamuksellista yhteistyötä eri tunnustuskuntien välillä.^[10]

Liittotasavallan perustamisen jälkeen CDU sai hallitusvastuun ja kristillisdemokraattien Konrad Adenauer valittiin Saksan ensimmäiseksi liittokansleriksi. CDU otti johtavan aseman sodanjälkeisen demokraattisen yhteiskuntamallin rakentamisessa. Kristillisdemokraattien ohjelma yhteiskunnan ja talouden rakentamiselle perustui kristilliseen etiikkaan, tunnustuskuntien rajat ylittävän puolueen rakentamiseen, yhteiseen ay-liikkeen perustamiseen, perustuslailliseen oikeusvaltioon ja demokratian turvaamiseen sekä eurooppalaiseen yhteistyöhön. Politiikan linja oli sosiaalinen markkinatalous, länsisuuntautuneisuus, pyrkimys Saksojen yhdistymiseen, valmius uudistuksiin sekä eurooppalaisen yhdentymisen kehittäminen.^[8]

Itä-Saksassa toimineen CDU:n perustajista monet olivat toimineet fasismin vastaisessa vastarintaliikkeessä. DDR:n muodostumisen jälkeen Itä-Saksan CDU:n täytyi taipua miehittäjän tahtoon ja se tunnustautui SED-kommunistipuolueen alle 1952. Jäsenistössä kapinahenki jäi kuitenkin kytemään ja heräsi uudelleen glasnostin ja perestroikan aikaan. Vuonna 1990 Itä-Saksan CDU peruutti sitoumuksensa SED:n johtoasemaan tuomiten sosialismin ja sitoutui sosiaaliseen markkinatalouteen, demokraattisiin uudistuksiin ja Saksojen yhdistymiseen. Pari päivää ennen 3. lokakuuta 1990 tapahtunutta Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymistä Itä-Saksan ja Länsi-Saksan CDU:t yhdistyivät.^[11]

Sodan jakamassa Euroopassa CDU:sta tuli eräs eurooppalaista keskinäistä yhteistyötä ajava voima ja Euroopan unionin uranuurtaja. Pyrkimys federalistisista, lainsäädäntöalueisiin jakautuneista, itsenäisistä valtioista ja Euroopan yhteisöstä periytyi siitä, että eri Saksan tai Belgian osia ei haluttu täysin yhtenäistää ja liittää toisiinsa, vaan niille jätettiin itsehallinto, jota keskushallinnon tuli palvella. Vuoden 2008 talouskriisin yhteydessä CDU ajoi tiukan talouskurin politiikkaa.^[11]

Syyskuussa 2023 puolueen ulkoasua uudistettiin: puolue sai uuden logon ja uuden tunnusvärin, joka on turkoosi.^[12][13]

Helmut Kohl oli CDU:n johdossa vuodesta 1973 aina vuoden 1998 vaalitappioon asti, jonka jälkeen Wolfgang Schäuble nousi puolueen johtoon. Schäuble erosi kuitenkin jo alkuvuodesta 2000 laittomista rahalahjoituksista syntyneen skandaalin vuoksi, minkä jälkeen hänen seuraajakseen valittiin Angela Merkel. Merkel toimi CDU:n puheenjohtajana 18 vuotta ajalla 2000 2018. Saksan liittokansleri hän on ollut vuodesta 2005 lähtien.^[14]

Syyskuussa 2017 pidettiin liittopäivävaalit, joissa suurimmaksi puolueeksi tuli taas selkeästi CDU/CSU, joka keräsi yhteensä 33 prosenttia äänistä ja sai liittopäiville 246 paikkaa. Edustajia liittopäiville valitaan yhteensä 709.^[15] Koska kumpikin hallituspuolue hävisi vaaleissa, uuden hallituksen muodostaminen oli vaikeaa. Lopulta maaliskuussa 2018 muodostettiin taas liittokansleri Angela Merkelin johtama suuri koalitio eli kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien yhteishallitus. Liittokanslerina siis jatkoi Angela Merkel.^[16]

Annegret Kramp-Karrenbauer valittiin CDU:n puheenjohtajaksi joulukuussa 2018.^[17] Kramp-Karrenbauer ilmoitti helmikuussa 2020, ettei ole käytettävissä liittokansleriksi. Kramp-Karrenbauer myös ilmoitti, ettei aio johtaa puoluetta vuoden 2021 vaaleihin.^[18] Tammikuussa 2021 Kramp-Karrenbauerin seuraajaksi valittiin Armin Laschet, joka erosi syksyllä 2021 puolueen kärsittyä tappion parlamenttivaaleissa.^[19]

Friedrich Merz äänestettiin 62,1 prosentin kannatuksella uudeksi puheenjohtajaksi joulukuussa 2021. Vastaehdokas Norbert Röttgen sai äänistä 25,8 prosenttia. Valinta vahvistettiin puoluekokouksessa tammikuussa 2022.^[20]

Puheenjohtaja	Kausi
Konrad Adenauer	1950–1966
Ludwig Erhard	1966–1967
Kurt Georg Kiesinger	1967–1971
Rainer Barzel	1971–1973
Helmut Kohl	1973–1998
Wolfgang Schäuble	1998–2000
Angela Merkel	2000–2018
Annegret Kramp-Karrenbauer	2018–2021
Armin Laschet	2021–2022
Friedrich Merz	2022–

Vaalit	Johtaja	Kannatus		Paikat	+/–	Hallitus
		Äänet	%
1949	Konrad Adenauer	5 978 636	25,2 %	115 / 402		Hallitus
1953		10 016 594	36,4 %	197 / 509	82	Hallitus
1957		11 875 339	39,7 %	222 / 519	25	Hallitus
1961		11 283 901	35,8 %	202 / 521	21	Hallitus
1965		12 387 562	38,0 %	202 / 518	1	Hallitus
1969	Kurt Georg Kiesinger	12 079 535	36,6 %	201 / 518	1	Oppositio
1972	Rainer Barzel	13 190 837	35,2 %	186 / 518	15	Oppositio
1976	Helmut Kohl	14 367 302	38,0 %	201 / 518	15	Oppositio
1980		12 989 200	34,2 %	185 / 519	15	Hallitus
1983		14 857 680	38,1 %	202 / 520	17	Hallitus
1987		13 045 745	34,4 %	185 / 519	17	Hallitus
1990		17 055 116	36,7 %	268 / 662	83	Hallitus
1994		16 089 960	34,2 %	244 / 672	24	Hallitus
1998		14 004 908	28,4 %	198 / 669	46	Oppositio
2002	Angela Merkel	14 167 561	29,5 %	190 / 603	8	Oppositio
2005		13 136 740	27,8 %	180 / 614	10	Hallitus
2009		11 828 277	27,3 %	194 / 622	14	Hallitus
2013		14 921 877	34,1 %	254 / 630	61	Hallitus
2017		12 445 832	26,8 %	200 / 709	54	Hallitus
2021	Armin Laschet	10 451 524	22,5 %	152 / 736	48	Oppositio

• Konrad-Adenauer-Stiftung: Christian Democracy: Principles and Policy-Making. (Handbook for the European and International Cooperation of the Konrad-Adenauer-Stiftung) Sankt Augustin/Berliini: Konrad-Adenauer-Stiftung, 2011. ISBN 978-3-942775-30-4 (englanniksi)
• Esa Erävalo: Yhteinen hyvä - Johdatus kristillisdemokratiaan. Helsinki: Ajatuspaja Kompassi ry, 2018. ISBN 978-952-7289-03-7

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan kristillisdemokraattinen unioni Wikimedia Commonsissa

• Saksan kristillisdemokraattinen unioni (saksaksi)

n k m Saksan kristillisdemokraattinen unioni (CDU) Puoluejohto Puheenjohtajat Adenauer Erhard Kiesinger Barzel Kohl Schäuble Merkel Kramp-Karrenbauer Laschet Merz Pääsihteerit Heck Kraske Biedenkopf Geißler Rühe Hintze Merkel Polenz Meyer Kauder Pofalla Gröhe Tauber Kramp-Karrenbauer Ziemiak Liittopäivien ryhmäpuheenjohtajat Adenauer von Brentano Krone von Brentano Barzel Carstens Kohl Dregger Schäuble Merz Merkel Kauder Brinkhaus Liittopresidentit Lübke Carstens von Weizsäcker Herzog Köhler Wulff Organisaatio Konrad Adenauer -säätiö Junge Union Jäsenyydet: Keskustademokraattinen internationaali • Konservatiivinen internationaali • Euroopan kansanpuolue

n k m Euroopan kansanpuolue (EPP) Parlamenttiryhmä: Euroopan kansanpuolueen ryhmä Puolueet Jäsenpuolueet (EU) CDA CD&V, LE BCM, DSB, GERB, SDS PP FG AP, FI, PATT, PpI, SVP, UdC ÖVP ND HDZ, HDS DISY V TS-LKD CSV PN CDS-PP, PSD PO, PSL LR PMP, PNL, UDMR KD, M CDU, CSU D, KDH, Slovakia, SA NSi, SDS, SLS KD, KOK KD, C KDU–ČSL, TOP 09 KDNP I Liitännäisjäsenet PDSH PDP UNM IS PAS BS H VMRO-DPMNE SNS, VMSZ Mitte Batkivštšyna, ES, UDAR Tarkkailijajäsenet REP P, HER SDA, HDZ, HDZ 1990 EG LDK PLDM, PDA KrF PDCS SU UCP, BCD, MFF Puolueen puheenjohtajat Leo Tindemans Piet Bukman Jacques Santer Wilfried Martens Joseph Daul Donald Tusk Manfred Weber Europarlamentin ryhmäpuheenjohtajat Maan Sassen Pierre Wigny Alain Poher Joseph Illerhaus Hans Lücker Alfred Bertrand Egon Klepsch Paolo Barbi Egon Klepsch Leo Tindemans Wilfried Martens Hans-Gert Pöttering Joseph Daul Manfred Weber katso Euroopan parlamentti Komissaarit Ursula von der Leyen Valdis Dombrovskis Mariya Gabriel Johannes Hahn Stélla Kyriakídou Mairead McGuinness Margarítis Schoinás Dubravka Šuica Adina Vălean Olivér Várhelyi katso Von der Leyenin komissio Hallituksien johtajat Karl Nehammer (Itävalta) Andrej Plenković (Kroatia) Níkos Anastasiádis (Kypros) Kyriákos Mitsotákis (Kreikka) Krišjānis Kariņš (Latvia) Klaus Johannis (Romania) Eduard Heger (Slovakia) Janez Janša (Slovenia) katso Eurooppa-neuvosto Euroopan kansanpuolueen nuoret Martens-keskus

n k m Saksan puolueet Liittopäivät Saksan sosiaalidemokraattinen puolue Saksan kristillisdemokraattinen unioni Liittouma 90/Vihreät Vapaa demokraattinen puolue Vaihtoehto Saksalle Baijerin kristillissosiaalinen unioni Vasemmisto Bündnis Sahra Wagenknecht Südschleswigscher Wählerverband

n k m Konservatiivinen internationaali (IDU) Aasia ja Tyynimeri Liberaalipuolue Kansallinen Itsenäisyyspuolue Yhdistynyt tulevaisuuspuolue Kansanpuolue Likud Kataeb Demokraattinen puolue Yhdistynyt kansallinen puolue Kuomintang Kansallispuolue Afrikka Uusi isänmaallinen puolue Demokraattinen puolue Demokraattinen puolue Itsenäisyyspuolue Chadema Demokraattisen muutoksen foorumi Eurooppa Demokraattinen puolue Demokraattinen liitto, Demokraattinen liitto 1990, Demokraattinen edistys, Demokraattinen toiminta Demokraattisten voimien liitto, GERB Kansanpuolue Yhdistynyt kansallinen liike Kansanpuolue Kotimaan liitto - Kristillisdemokraatit Uusi demokratia Demokraattinen liitto Demokraattinen liike Itsenäisyyspuolue Liberaalidemokraattinen puolue Muutosten liike Høyre VMRO–DPMNE CDS–PP CDU, CSU Edistyspuolue Demokraattinen puolue Kansallinen Kokoomus Maltillinen kokoomus Konservatiivinen kansanpuolue Kansalaisdemokraattinen puolue Batkivštšyna Fidesz The BPF Party, Yhdistynyt kansalaispuolue Oikeistovoimien liitto Isänmaa Konservatiivipuolue Pohjois-Amerikka Kansallinen edistysvoima Kristillissosiaalinen puolue Arena Unionistipuolue Uusi kansallinen puolue Kansallispuolue Konservatiivipuolue Demokraattinen muutos Yhdistynyt työläisten puolue Uusi demokraattinen puolue Republikaaninen puolue Etelä-Amerikka Tasavaltalainen ehdotus Sosiaalidemokraattinen liike Demokraatit Itsenäinen demokraattinen liitto, Kansallinen uudistus Konservatiivipuolue Konservatiivipuolue Yhdistynyt kansallinen tasavaltalaispuolue Kristillinen kansanpuolue Venezuela-projekti Kansainväliset Aasian ja Tyynenmeren demokraattinen unioni Afrikan demokraattinen unioni Euroopan kansanpuolue Euroopan konservatiivien ja reformistien puolue International Women's Democrat Union International Young Democrat Union Karibian demokraattinen unioni Latinalaisen amerikan puolueiden unioni