2G

2G (engl. second generation) on yleinen lyhenne niin sanotuille "toisen sukupolven" matkapuhelinteknologioille, joille on luonteenomaista, että ne ovat digitaalisia toisin kuin ensimmäisen sukupolven analogiset järjestelmät. Näihin järjestelmiin lisättiin myös mahdollisuus datasiirtoon kuten WAP-sivujen selailuun.

Toista sukupolvea edustavat digitaaliset standardit kuten eurooppalainen GSM ja esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetty IS-95. GSM on ylivoimaisesti suosituin standardi toisen sukupolven tekniikoista, ja siihen perustuvia verkkoja on kaikilla mantereilla ja lähes kaikissa maissa. GSM:ään siirtyminen mahdollisti tekstiviestien lähettämisen^[1] ja datasiirron käyttöönotto sähköpostin käytön ja internetin selailun.

1990-luvun alussa esitellyissä verkoissa ei kaikissa ollut alun perin datayhteyksiä, mutta sittemmin niitä kehitettiin aluksi piirikytkentäisin menetelmin (esimerkiksi HSCSD GSM-verkoissa) ja vähän myöhemmin myös tietokonemaailmasta tutuin pakettikytkentäisin menetelmin (esimerkiksi GPRS GSM-verkoissa.) 2G-teknologiaan on myöhemmin kehitetty niin sanottuja 2.5G-laajennuksia, kuten EDGE ja EGPRS, jotka huomattavasti parantavat datasiirtoyhteyden suorituskykyä.

Suomessa 2G-verkolla on peittovelvoite ja sen pitää kattaa 99 prosenttia maasta ja kaikki maantiet ja rautatiet. 2G:n varaan on rakennettu runsaasti erilaisia hälytysjärjestelmiä, kuten hissien hälytysnappeja, erilaisia mittareita ja jopa lypsykoneita. Lisäksi mahdollisesti EU:ssa pakollinen autojen hätäjärjestelmä eCall voi perustua tähän. 2G on alaspäin yhteensopiva uudempien verkkojen kanssa ja 3G-verkkoja suljettaessa eräät sitä käyttävät vastaavat järjestelmät voivat siirtyä tukeutumaan 2G-verkkoon.^[2]

Ahvenanmaan Ålcom on alkanut poistaa 2G-verkkoa käytöstä. Myös Ruotsi ja Norja ovat päättäneet sulkea 2G-verkon vuoteen 2025 mennessä.^[3][4]