Teisko
| Teisko | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Tampere |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Hämeen lääni |
| Kuntanumero | 840 |
| Hallinnollinen keskus | Kämmenniemi |
| Perustettu | 1865 |
| – emäpitäjä | Messukylä |
| Liitetty | 1972 |
| – liitoskunnat |
Tampere Teisko |
| – syntynyt kunta | Tampere |
| Pinta-ala |
km² [1] (1.1.1971) |
| – maa | 337,5 km² |
| Väkiluku |
2 816 [2] (31.12.1971) |
| – väestötiheys | 8,70 as./km² |
Teisko on Pirkanmaalla sijainnut entinen Suomen kunta. Se liitettiin Tampereeseen vuonna 1972, ja samalla Tampere sai uusia kaupunginosia: Kämmenniemen, Polson, Terälahden ja Velaatan. Teiskon naapurikunnat olivat Kangasala, Kuru, Orivesi, Ruovesi, Aitolahti (nykyään osa Tamperetta) ja Ylöjärvi. Teiskon vaakunan suunnitteli Olof Eriksson ja se vahvistettiin vuonna 1958.[3] Vuonna 1996 Teiskon alueella oli 2 485 asukasta.
Alkujaan kunta käsitti alueita Näsijärven molemmin puolin, mutta vuonna 1954 Näsijärven länsipuoliset alueet liitettiin Ylöjärveen ja Kuruun. Samaan aikaan Kurun Näsijärven itäpuoliset alueet, muun muassa Kapee, liitettiin Teiskoon. Nykyään entinen Länsi-Teisko on kokonaan osa Ylöjärveä. Teiskon kunnan hallinnollinen keskus oli Kämmenniemi. Nykyisin peruspalvelut ovat keskittyneet Kämmenniemeen ja Terälahteen. Teiskon ja Aitolahden kunnilla oli keskenään paljon toimintaa, kuten yhteinen paikallislehti, joka ilmestyy yhä kerran viikossa torstaisin.
Kunnassa sijaitsee myös Teiskon radio- ja televisioasema (maston korkeus 325 m). Teiskossa on kaksi koulua: yhtenäiskouluna (ylä- ja alakoulu) toimiva Kämmenniemen koulu sekä sen Terälahden toimipiste (alakoulu). Teiskon tärkein liikenneväylä on Tampereen ja Ruoveden välinen seututie 338, joka kulkee kaikkien suurimpien kylien – Kämmenniemen, Terälahden ja Velaatan – kautta. Maisansalossa on SF-Caravan Pirkanmaa ry:n leirintäalue ja sen lähellä toimii Metallityöväen liiton kurssikeskus Murikka-opisto.
Luonto
Teiskon maisemassa vuorottelevat korkeat, usein jyrkkäpiirteiset mäet ja syvät, paikoin rotkomaiset laaksot. Huomattavimman laakson muodostaa Kaitaveden, Paarlahden ja Peräjärven muodostama kanjoni, joka ulottuu lähes 15 kilometriä Näsijärvestä itään. Entisen kunnan koilliskulmassa maasto nousee lähes 200 metrin korkeuteen merenpinnasta ja monet mäkien huiput ylittävätkin sen. Teiskon lukuisista järvistä suurin on Velaatanjärvi, joka laskee Näsijärven Terälahteen. Näsijärven rantaviiva on erittäin rikkonainen lukuisine lahtineen ja saarineen. Perinteisen maaseutuasutuksen rinnalle on 1950-luvulta lähtien noussut varsin suuri määrä kesähuviloita.[4]
Historiaa
Teisko oli keskiajalla Lempäälän ja Vesilahden pitäjien talollisten erämaa-aluetta. Vielä 1500-luvulla luettiin eräät Teiskon talot kuuluviksi Lempäälään, josta niiden asukkaat olivat tulleet. Vuoden 1540 maakirjan mukaan Teiskossa oli 63 taloa. Vuonna 1721 Teiskossa oli 608 asukasta ja vajaat sata vuotta myöhemmin, vuonna 1810, asukasluku oli noussut 2 609:ään. 1900-luvun alussa asukkaita oli 3 950 ja vuoteen 1940 mennessä väkiluku oli noussut 4 460 asukkaaseen.[5]
Teisko muodostettiin Messukylän kappeliseurakunnaksi vuonna 1636 ja se itsenäistyi vuonna 1860; käytännössä ero Messukylästä toteutui vasta vuonna 1904.[6] Teiskon puukirkko on vuodelta 1788, ja sen on suunnitellut kuuluisa kirkonrakentaja Matti Åkerblom. Suomen sodan aikainen sissipäällikkö, vääpeli Jakob Johan Roth asui viimeiset elinvuotensa Teiskossa ja hänen hautansa on Teiskon hautausmaalla. Teiskon ensimmäinen kirkko sijaitsi lähellä Teiskolan kartanoa ja sen paikalla on muistomerkki. Kunnallishallinto alkoi Teiskossa vuonna 1865 ja kunnan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Padustaipaleen kylässä vuonna 1870. Länsi-Teiskoon saatiin koulu vasta vuonna 1895. Kuntaan perustettiin oma säästöpankki vuonna 1916.[5]
Teiskoon asutettiin viime sotien jälkeen Kaukolan siirtoväkeä.[7]
Nähtävyyksiä
Tunnettuja teiskolaisia
- Risto Jalo (s. 1962), jääkiekkoilija
- Tero Järvenpää (s. 1984), keihäänheittäjä
- Asko Raivio (1947–1989), Kaseva-yhtyeessä vaikuttanut muusikko
- Hannu Salama (s. 1936), kirjailija
- Pentti Syrjä (1919–2002), kenraalimajuri, kirjailija
- Pertti Ukkola (s. 1950), painija, olympiavoittaja
- Elina Vettenranta (s. 1969), laulaja, Tangokuningatar 2006
- Akseli Pitkänen (s. 2005), Maastohiihtäjä
- Johannes Alarotu (s. 2006), Maastohiihtäjä
Kyliä
Ahoi, Asuntila, Jutila, Kaanaa, Kapeenkylä, Kovero, Kulkkila, Kuoranta, Kuusniemi, Kämmenniemi, Leppälahti, Paavola, Padustaipale, Pohtola, Saarlahti, Savo, Taulakylä, Terälahti, Tuhria, Ukaa, Vattula, Vehokylä, Viitapohja, Värmälä, Velaatta.
Vuosien 1960 ja 1970 taajamarajausten mukaan Teiskossa ei ollut lainkaan taajamia.[8] Nykyisin entisen Teiskon kunnan alueella on yksi taajama, Kämmenniemi.
Väestö
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Teiskon väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1970.
Kulttuuri
Murre
Teiskon alueella puhutun kielen perustana on perihämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Perihämäläinen murrealue on hämäläismurteiden keskeisin alue. Perihämäläisellä murteella on 19 tyypillistä hämäläistä murrepiirrettä.[10]
Ruokakulttuuri
Teiskon pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla limppisoppa ja ohrarievä.[11]
Lähteet
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1971 (PDF) (sivu 16) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2016.
- ↑ Väestönmuutokset 1971 (PDF) (sivut 24–25) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 152. Otava 1967, Helsinki.
- ↑ Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 233. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
- ↑ a b Tarmio ym. (toim.), 1978, s. 241.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 8. Helsinki: Otava, 1964.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
- ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 10.4.2013).
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 228. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 77. Helsinki: Patakolmonen Ky.