Tatra T18
Tatra T18 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Tšekkoslovakia Puola |
Valmistaja | Závody Tatra a.s., Kopřivnice |
Valmistusvuodet | 1926 |
Tuotantomäärä | 16 |
Tekniset tiedot | |
Henkilöluku | 3–5[1] |
Iskutilavuus | 1 056 cm³ |
Teho | 9,5–10,2 kW / 2800 1/min |
Polttoaine | bensiini[2] |
Vaihteisto | 2+2 |
Mitat | |
Massa | 3 450 kg |
Pituus | 3 550 mm |
Leveys | 1 750 mm |
Korkeus | 2 140 mm[1] |
Tatra T18 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuonna 1926 valmistama panssaroitu moottoriresiina. Resiinoista yksi kappale toimitettiin Tšekkoslovakian asevoimille, jossa sen tunnus oli panzerova drezina Tatra Typ 18 ja yhteensä 15 kappaletta päätyi Puolan asevoimien käyttöön, jossa ne tunnettiin nimellä drezyna pancerna Tatra.[1]
Teknisiä tietoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Miehistöön kuului 3–5 henkilöä. Resiina oli kaksiakselinen ja sen akseliväli oli 1 500 mm. Moottorina oli Tatra T12:sta peräisin oleva pieni, kaksisylinterinen, ilmajäähdytteinen bokserimoottori. Vaihteita oli kaksi eteen ja kaksi taakse. Veto välittyi ketjun avulla kummallekin akselille. Niittaamalla koottu kori oli jousitettu kierrejousin. Sivuissa oli 5 mm ja pohjassa 8 mm:n paksuinen panssarointi. Päässä oli kytkin junanvaunuun kytkemistä varten. Resiinassa oli erityinen mekanismi jonka avulla sen sai siirrettyä miehistön voimin toisille samansuuntaisille raiteille; järjestelmään kuului moottorin alla ollut ruuvattava tunkki, sivuilla olleet, normaalisti astinlautojen virkaa toimittaneet kiskot sekä kääntölaite.[1]
Aseistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aseistuksena oli alun perin edessä kaksi rinnakkain asennettua, vesijäähdytteistä 7,92-kaliiperista Maxim-konekivääriä. Toisissa yksilöissä Maximien tilalla oli ilmajäähdytteiset Hotchkissit.[1]
Puolan asevoimat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolan asevoimat teki kaupat kuudesta T18:sta, jotka toimitettiin marraskuussa 1926 ja sijoitettiin panssarijunien koulutuspataljoonaan Jablonnaan Varsovan lähelle. Resiinoista tehtiin vielä yhdeksän kappaleen jatkotilaus, jotka toimitettiin pelkkinä alustoina ilman panssarointia, joka rakennettiin vasta Puolassa Centralne Warsztaty Samochodowen (CWS) tehtaalla.[1]
Malli osoittautui heti alussa pettymykseksi. Sen moottori oli liian tehoton taistelupainoltaan lähes neljätonnisen resiinan liikuttamiseksi. Aseistuksen parantamista suunniteltiin; konekiväärien rinnalle kaavailtiin 37-kaliiperista SA-18 Puteaux -tykkiä, mutta aikeista luovuttiin, kun Tatrat päätettiin korvata malleilla R ja TK, joissa resiina-alustalle sijoitettiin Renault FT-17 -panssarivaunu tai kevyt TK-3- tai TKS-tiedusteluvaunu.[1]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1930-luvulla T18:ia käytettiin kaikkien käytössä olleiden panssarijunien yhteydessä, mutta toisen maailmansodan puhjettua vuonna 1939 sellaiset oli vain kahdessa panssarijunassa, numeroissa 13 (Generał Sosnkowski) ja 15 (Śmierc), joista kummassakin oli kahdella Tatralla varustetut joukkueet. Senhetkisestä aseistuksesta ei ole varmaa tietoa, mutta pidetään mahdollisena, että yhdessä oli päälleasennettu ilmatorjuntatykki. Tatroista mahdollisesti tuhoutui osa 10. syyskuuta, kun 1. panssarijunayksikkö pommitettiin ja hylättiin Siedlcen lähellä. Tämän jälkeen Wehrmacht käytti joitain yksilöitä ilman kiinteää aseistusta omissa panssarijunissaan, muun muassa Panzerzug 1:ssä ja 7:ssä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h PIBWL – Draisines in the Polish Army 1918–39 Michał Derela. Arkistoitu 4.5.2013. Viitattu 13.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Tatra portal – Web site about Tatra cars and trucks – Tatra 12 Tatra portal. Viitattu 13.5.2010. (slovakiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia, käyttöhistoriaa ja teknisiä tietoja T18:sta (englanniksi)