Tunturipöllö
| Tunturipöllö | |
|---|---|
 Tunturipöllö (Bubo scandiacus) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
| Heimo: | Pöllöt Strigidae |
| Suku: | Tunturipöllöt Bubo |
| Laji: | scandiacus |
| Kaksiosainen nimi | |
 Tunturipöllön levinneisyys. Pesimäalueet on merkitty vihreällä, vaelluslevinneisyys sinisellä. |
|
| Katso myös | |
Tunturipöllö (Bubo scandiacus ent. Nyctea scandiaca)[2] on pohjoisella tundravyöhykkeellä tavattava pöllölintu. Tunturipöllö on sopeutunut monin tavoin arktiseen elinympäristöönsä. Valkean sulkapeitteensä vuoksi se maastoutuu hyvin valkoiseen hankeen, ja ilmavan höyhenpeitteen lisäksi lintua suojaavat kylmältä viikset sekä jalkojen höyhenet.
Koko ja ulkonäkö
Tunturipöllö on helppo tunnistaa valkean värinsä perusteella. Tummaa pilkutusta on vaihtelevasti iän ja sukupuolen mukaan, vanhat koiraat voivat olla lähes kokonaan valkoisia. Tunturipöllöt ovat yleensä 55–70 cm pitkiä ja voivat painaa enimmillään 2,5 kiloa. Tunturipöllön siipiväli on 142–162 cm.
Ääntely
Koiraan usein ilmassa kehittämä soidinhuuto on kauaskantava, kumea, hieman karhea ”gooh”, joka toistuu normaalisti kuudesti muutaman sekunnin välein. Pesimäpaikoilla kuuluva varoitus on käheä ”kväkväkväkvä”.
Levinneisyys
Laji pesii pohjoisella tundravyöhykkeellä, Suomessa sitä tavataan harvinaisena Pohjois-Lapissa. Käsivarren ja päälaen tuntureilla voi jyrsijöiden esiintymisen huippuvuonna pesiä 50–100 paria, normaalikesinä ei yhtäkään. Maailman populaation kooksi arvioidaan 290 000 yksilöä. Jos ravinnosta on puutetta, tunturipöllö saattaa vaeltaa kauaskin. Vaeltavia yksilöitä on havaittu esimerkiksi Helsingin edustan ulkoluodoilla, noin tuhannen kilometrin päässä pesimäalueelta.
Elinympäristö
Pesintäpaikoikseen tunturipöllö kelpuuttaa lähinnä puuttomat tunturin laet, joskus se pesii myös vaikeapääsyisillä avoimilla soilla.
Lisääntyminen
Pesä on vaatimaton syvennys pienellä kummulla. Kummulla on myös nimitys ja sitä kutsutaan yleisesti lerraksi. Lerrasta on myös muunnelmia kuten sanat lerri ja larra. Lerri on vaaran laella oleva hyvin harvinainen tunturipöllön pesä ja larra suurempi vuoren pesä. Naaras munii 6–9 valkoista munaa, ja hautoo niitä hieman yli kuukauden. Koiras ruokkii hautovaa naarasta, joka ei juurikaan poistu munilta haudonnan aikana. Poikaset syntyvät valkoisina untuvikkoina, ja muuttuvat vähitellen ruskeiksi. Ne lähtevät taapertamaan pesästä 2–3 viikon ikäisinä ja oppivat lentämään vajaan 2 kuukauden ikäisinä. Pesinnän aikana koiras puolustaa pesäänsä agressiivisesti tunkeilijoita vastaan, eikä pelkää käydä ihmisenkään kimppuun.
Ravinto
Tunturipöllö syö pikkunisäkkäitä (etenkin tunturisopuleita), jäniksiä, kaniineja, lintuja ja haaskoja.
Uskomuksia
Alaskan ja Grönlannin eskimot pitävät tunturipöllöä salaperäisenä olentona, joka voi auttaa pulaan joutunutta kulkijaa. Ikivanhan pohjoisamerikkalaisen tarinan mukaan velho muutti tytön pitkänokkaiseksi linnuksi. Pelästynyt tyttö lensi holtittomasti kallioseinämään. Nokka vääntyi ja lyheni – ja ensimmäinen tunturipöllö syntyi.
Tunnettuja tunturipöllöjä
- J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjassa päähenkilön lemmikkinä on naarastunturipöllö nimeltä Hedwig. Kirjasarjan kuvaamassa velhojen yhteisössä pöllöt ovat yleisiä lemmikkejä ja niitä käytetään postinkantajina.
Aiheesta muualla
- IUCN
- Luontotupa: tunturipöllö
- Henttonen, Heikki 1980: Tunturipöllöjä Länsi-Lapissa jyrsijähuippujen aikana. – Lintumies 2.1980 s. 87. LYL.
- Murtomäki, Eero: Tunturipöllö: Pohjolan Valkoinen Vaeltaja. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. 1999. ISBN 951-9381-71-6.
- Tunturipöllö Lintukuva-verkkopalvelussa
Viitteet
- ↑ Bubo scandiacus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ http://www.iucnredlist.org/search/details.php/48541/summ