Skellefteå
| Skellefteå | ||
|---|---|---|
| ||
| Lääni | Västerbottenin lääni | |
| Maakunta | Västerbotten | |
| Kunta | Skellefteån kunta | |
| Väkiluku | 32 775 | |
| Maapinta-ala | 21,74 km² | |
| Väentiheys | 1 507,6 as/km² | |
| Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Statistiska centralbyrån (SCB). Väkiluku[1] ja maapinta-ala[2] vuodelta 2010. | ||
Skellefteå (aikaisemmin suom. Heletti) on entinen kaupunki ja nykyinen Skellefteån kunnan keskustaajama. Skellefteå sijaitsee Perämeren rannikon läheisyydessä Pohjois-Ruotsissa. Se kuuluu Västerbottenin lääniin ja Västerbottenin historialliseen maakuntaan.
Historiaa
Skellefteån alueen läpi virtaava Skellefteå-joki (joskus suom. Helettijoki) oli aikoinaan rajajoki, jonka eteläpuolella asui helsinglantilaisia eli ruotsalaisia ja pohjoispuolella lappalaisia ja suomalaisia.[3] Alueen suomalaista väestöä kutsuttiin keskiaikaisissa kirjoituksissa kveeneiksi ja heidän maataan Kvenlandiksi, esimerkiksi Ottar Haalogalantilaisen kuvauksessa n. vuodelta 890 sekä islantilaisen Níkulás Bergssonin Leiðarvísir og borgarskipan -nimisessä kuvauksessa pohjoisen kansoista vuodelta 1157.[4] [5] [6] [7]
1400-luvulla Skellefteån alueen asukkaita yritettiin käännyttää kristityiksi, mutta turhaan. Norlantilaiset kääntyivät kristinuskoon vasta satoja vuosia myöhemmin, toisin kuin muualla Ruotsissa. Syy äkilliseen mielenkiintoon Skellefteån aluetta kohtaan oli ensisijaisesti lohi, jota tultiin kalastamaan alueelle.
Alueen vanhasta asutuksesta huolimatta Skellefteån kaupunki on Norlannin nuorimpia. Kaupungin perusti virallisesti kirkkoherra Nils Nordlander vuonna 1845. Vuonna 1967 kaupunkiin liitettiin Skellefteån maalaiskunta sekä Bureå, Byske ja Jörn. Kaupungin arvonimen Skellefteå menetti vuonna 1971, jolloin Ruotsissa siirryttiin yhteen kuntamuotoon. Vuonna 1974 Skellefteån kuntaan tulivat kuulumaan vielä Burträsk ja Lövånger. Nykyinen Skellefteån kunta on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan paljon suurempi kuin entinen Skellefteån kaupunki.
Nykyään
Nykyään Skellefteå on kehittynyt teollisuus- ja kaivoskaupungiksi ja monet vanhat puurakennukset ovat saaneet väistyä tiilitalojen tieltä. Kaupungin suurin työnantaja on kaivosyhtiö Boliden, joka työllistää noin 1 200 henkilöä.lähde? Skellefteåta kutsutaan joskus kultakaupungiksi (ruots. guldstaden) siellä kaivettavan kullan takia.
Vaakuna
-
Kaupungin vaakuna on nykyisin Skellefteån kunnan käytössä.
Lähteet
- ↑ Folkmängden per tätort. Vart femte år 1990-2010 Statistiska centralbyrån. Viitattu 14.7.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Landareal per tätort. Vart femte år 1990-2010 Statistiska centralbyrån. Viitattu 14.7.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Kustaa Vilkuna: Kansatieteilijän työpöydältä: Kainuu-Kvenland.
- ↑ Kustaa Vilkuna: Kansatieteilijän työpöydältä: Kainuu-Kvenland.
- ↑ Kyösti Julku: Kvenland - Kainuunmaa. Oulu, 1986.
- ↑ Ohthere's story in Old English Orosius Ottarin matkakertomus muinaisenglannin ja englannin kielillä.
- ↑ Rafn, C.C. Antiquités Russes II, sivut 404–405.
Aiheesta muualla
- Skellefteå – Kaupungin viralliset sivut
- Destination Skellefteå – Matkailutoimisto, tietoa ruotsiksi, englanniksi ja espanjaksi