Suomen murteet
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkelin lähteenä on peruskoulun 9. luokan oppikirja. Se on hyvä alku, mutta jos halutaan perustiedot asiasta kunnolla esiin, niin artikkeli on kirjoitettava kokonaan uudelleen hieman edistyneemmillä lähteillä. |
Murre on alueellinen kielimuoto, joka poikkeaa toisista kielimuodoista äänteellisesti, muoto- ja lauseopillisesti sekä sanastollisesti. Murteiden erot olivat ennen selkeämpiä, sillä nykyisin murteet ovat sekoittuneet.[1]
Suomen murrealueet
Seitsemän murreryhmää
Oikeastaan yhtä ainoaa suomen kieltä ei ole olemassa vaan suomen kieli jakautuu seitsemään tai kahdeksaan päämurteeseen tai murreryhmään: lounaismurteet, hämäläismurteet, eteläpohjalaiset murteet, keski- ja pohjoispohjalaiset murteet, peräpohjalaiset murteet, savolaismurteet ja kaakkoismurteet. Useimmat näistä jakautuvat vielä alamurteiksi.[2] Joskus lounaismurteista erotetaan omaksi ryhmäkseen lounaiset välimurteet (kartassa tummempi vihreä).[3]
Itä- ja länsimurteet
Suomen kielen murreryhmät ovat edelleen ryhmiteltävissä kahdeksi päämurrealueeksi. Länsimurteet, joita ovat lounaismurteet, hämäläismurteet, eteläpohjalaiset murteet, keski- ja pohjoispohjalaiset murteet, peräpohjalaiset murteet, ovat kehittyneet kenties voittopuolisemmin myöhäiskantasuomen pohjoiskantasuomalaisesta murteesta ja saaneet enemmän vaikutteita ruotsista ja lounaismurteet aiemmin myös virosta. Suomen kielen itämurteet, joita ovat savolaismurteet ja kaakkoismurteet, taas ovat länsimurteisiin verattuna läheisempää sukua karjalan kielelle ja sen pohjana olleille itäkantasuomalaisille myöhäiskantasuomen murteille, ja kaikkein itäisimmissä murteissa on myös enemmän lainasanoja venäjästä. Sekä ruotsin kielestä että venäjästä, samoin kuin saamesta lainatut suomen kielen lainasanat ulottuvat kuitenkin myös koko suomen kielen puhuma-alueelle idästä länteen ja etelästä pohjoiseen.
Esimerkkejä suomen murteista
| Lounaismurre | Kyl ny. = Kyllä nyt. | Sanat lyhenevät usein lopusta; muistuttaa tässä viron kieltä. |
| Eteläpohjalaismurre | Soot. = Sinä olet Teherä = Tehdä Pohojalaanen = Pohjalainen |
Pikapuhemuotoja käytetään tavallisesti. Yleiskielen d:n sijaan r. Loisvokaali ja diftongin loppu-i korvautuu sen ensimmäisen vokaalin pidentymällä. |
| Hämäläismurre | Nählään tai nährään. = Nähdään. | Yleiskielen d:n sijasta käytetään l- tair-äännettä. |
| Pohjoispohjalainen murre | ossuus = osuus | Konsonantti geminoituu (kahdentuu) pitkän vokaalin edellä. |
| Peräpohjalaismurre | Saaphaan = Saappaan | "Ylimääräinen" h määrätapauksissa. |
| Kaakkoismurre | Puota. = Pudota. | Yleiskielen d:n asemassa kato. |
| Savolaismurre | poeka = poika | Diftongi redusoitunut eli diftongin osat ääntämykseltään lähempänä toisiaan. |
Murteista yleiskieleen
Usein väitetään, että ihminen ei pääse koskaan täysin eroon murteestaan, koska se on ensimmäinen opittu kieli.
Murteissa ei ole enää niin paljoa eroja kuin aiemmin, koska media on muovannut ihmisen puhetta. Ennen murteet saattoivat erota toisistaan hyvinkin paljon, koska ihmiset eivät liikkuneet paljonkaan paikasta toiseen ja näin eivät kuulleet muita murteita.
Monet käyttävätkin nykyisin yleiskieltä eli kirjakielen tapaista kieltä, josta ei voi päätellä, mistä puhuja on kotoisin. Nykyinen puhekieli ei ole enää niin sidottu asuinpaikkaan kuin ennen, vaan eri ikäryhmät voivat puhua omaa puhekieltään.
Slangi
Tietyn ryhmän sosiaalista murretta nimitetään slangiksi. Tunnettu esimerkki on "stadin slangi". Muita ovat esimerkiksi sotilasslangi ja nettislangi.
Lähteet
- Sinikka Herajärvi, Päivi Laine, Leena Paasio-Leimola ja Petra Vartia: Loitsu. (Äidinkieli ja kirjallisuus 9) Kustannusosakeyhtiä Otava, Keuruu, 2006. ISBN 951-1-20143-3
Viitteet
- ↑ Suomen murteet Internetix. Viitattu 24.7.2009.
- ↑ Suomen murrealueet Internetix. Viitattu 24.7.2009.
- ↑ Suomen murrealueet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 24.7.2009.