PowerPC
PowerPC (lyhennettynä myös PPC) on RISC-suoritinarkkitehtuuri, jonka kehittivät IBM, Apple ja Motorola vuonna 1991. PowerPC on läheistä sukua IBM:n Unix-koneissa käytettävälle Power-arkkitehtuurille. Alun perin PowerPC oli sen karsittu versio, johon oli lisätty joitain käskyjä. Nykyään samat suorittimet toteuttavat sekä Power- että PowerPC-käskykannan.
PowerPC on viimeisiä RISC-arkkitehtuureja, minkä johdosta se eroaa joiltain osin ensimmäisistä. PowerPC:tä ei enää yritettykään suunnitella 1980-luvun oppikirjaesimerkkien mukaan kuten esimerkiksi MIPS ja SPARC suunniteltiin, vaan siihen otettiin mukaan joitain monimutkaisempia käskyjä. PowerPC-arkkitehtuurin erikoisuus on käänteiset hajautustauluihin perustuvat virtuaalimuistin sivutaulut. Toinen erikoisuus on mahdollisuus vaihtaa suorittimen tavujärjestystä ohjelmallisesti. Suoritin kuitenkin käynnistyy big-endian-tilassa.
Suoritinperheeseen kuuluvat muun muassa seuraavat mallit:
- 601
- 603
- 603e
- 604
- 604e
- 620
- 750 (PowerPC G3)
- 7400 (PowerPC G4)
- 970 (PowerPC G5, Pohjautuu IBMn Power4-suorittimeen)
- PlayStation 3:n Cell-suorittimessa on 64-bittinen PowerPC-ydin
Käyttö
PowerPC-suorittimia on käytetty muun muassa Amiga- ja Macintosh-tietokoneissa sekä sulautetuissa järjestelmissä, kuten verkkolaitteissa ja autojen tietojärjestelmissä. IBM käyttää Unix-koneissaan paitsi PowerPC:tä myös sen sukulaisarkkitehtuuria POWERia.
PowerPC:stä yritettiin 1990-luvun puolivälissä tehdä vakiintuneen WINTEL-arkkitehtuurin kilpailija. Vuonna 1994 IBM julkaisi PowerPC Reference Platformin, joka oli periaatteessa PC-klooni varustettuna PowerPC-suorittimella. Erityisesti Apple koki tämän ongelmalliseksi ja 1995 julkaistiin Common Hardware Reference Platform (CHRP) -määrittely, jonka pääasiallinen muutos oli Open Firmware, mahdollisuus ladata alustariippumattomia laiteajureita PCI-väylän korteilta, näin parantaen yhteensopivuutta ei laitteiden välillä. Sekä PReP että CHRP-koneet jäivät hyvin harvinaisiksi.
Tuotteita
PowerPC-suorittimia löytyy muun muassa seuraavista laitteista:
- Adaptec
- Amiga
- Amiga ”Classic” -kiihdytinsarjat:
- ACK Control PowerVixxen LT.
- Phase5 Blizzard.
- Phase5 CyberStormPPC.
- Apple
- Buffalo Technology
- Kuro Box/LinkStation/TeraStation verkkopalvelinlaitteet
- Cisco-reitittimet
- Culturecom-laitteet:
- Genesi
- IBM
- Kyocera tulostimet.
- Realm Systems
- DBox2, Dreambox Linux DVB-viritin
Sulautetut järjestelmät
- RAD6000 ja RAD750, säteilysuojatut suorittimet, joita käytetään muun muassa avaruusluotaimissa[2]
- Hewlett-Packard, Kyocera, Konica-Minolta, Lexmark ja Xerox laser- ja mustesuihkutulostimet
- Ford-autot[3]
- TiVo (ensimmäinen sukupolvi) videotallennin[4].
Pelikonsolisuorittimet
- Gekko (Nintendo GameCube) - muunneltu 485 MHz:n 750CXe-ydin
- Broadway (Wii)
- Xenon (Xbox 360)
- Cell BE (PlayStation 3)
Lähteet
- ↑ Alan Gara, Overview of the Blue Gene/L system architecture, IBM Research (englanniksi). Luettu 29. syyskuuta 2006.
- ↑ Lewin Edwards, Migrating from x86 to PowerPC, Part 6: Add vision to your robot submarine, IBM (englanniksi). Luettu 29. syyskuuta 2006.
- ↑ media.ford.com (englanniksi). Luettu 29. syyskuuta 2006.
- ↑ Raffi Krikorian, Which TiVo Is the Right One for You?, O'Reilly Media, Inc. (englanniksi) 29. syyskuuta 2006.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta PowerPC Wikimedia Commonsissa
- Power.org
- Apple-IBM-Motorola -yhteistyön historiaa