PTRS
PTRS-41 panssarintorjuntakivääri on PTRD:n puoliautomaattinen (ts. itselataava) versio.
PTRS:ssä on viiden panoksen lipas, joka syötetään lukkoon alhaalta päin. Kun PTRS:llä ammutaan viimeistä laukausta, lukko jää auki. Lipas pystytään poistamaan vain kun lukko on lukittu. PTRS on kaasutoiminen. Sillä on myös usein tapana jumittua, kun se likaantuu.
PTRS-41:n massatuotanto alkoi vuonna 1941, ja sitä käytettiin Toisesssa maailmansodassa itärintamalla paljon. Vaikka se oli raskas ja sen suuliekki oli helppo havaita, se oli halpa ja helppo valmistaa. Tämä varmisti sen paikan Neuvostoliiton aseistuksessa. Se pärjäsi hyvin saksalaisten varhaisimpia panssarivaunuja vastaan, mutta se oli lopulta parempi tuhottaessa kuljetusajoneuvoja ja muita panssaroimattomia kohteita, koska se ei enää pystynyt läpäisemään paksumpia panssareita.
Toisen maailmansodan aikana Saksa sai sotasaaliiksi monia PTRS-41:iä. Saksalaiset nimesivät nämä Panzerbüchse 784(r):ksi eli PzB 784(r):ksi.
Korean sodan aikana PTRS-41 ja samantyyppisiä aseita annettiin Pohjois-Vietnamin joukoille, jotka käyttivät niitä kevyiden panssareiden ja muiden ajoneuvojen tuhoamiseen. Niitä käytettiin myös jopa pitkän matkan tarkkuuskivääreinä.