Punavarpunen
| Punavarpunen | |
|---|---|
 Vasemmalla koiras ja oikealla naaras. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Erythrina |
| Laji: | erythrina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Erythrina erythrina |
|
| Synonyymit | |
|
Carpodacus erythrinus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Punavarpunen (Erythrina erythrina) on peippoihin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punavarpunen on peipon kokoinen. Sen pituus on 14–15 senttimetriä ja paino 19–25 grammaa. Vanha koiras on helppo tuntea: rinta, pää ja yläperä ovat kirkkaan punaiset, ja laulu kirkas, kuuluva vihellys, jonka se esittää puun, pensaan tai ruo’on latvassa. Naaras ja ensimmäisen kesän (2kv) koiras ovat melko harmaita, alapuolelta hieman vaaleampia. 2kv-koiraalla saattaa olla joitakin punaisia höyheniä puvussaan. Myös 2kv-koiras laulaa. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta on lämpimämmän ruskehtava ja kaksi vaaleaa siipijuovaa erottuvat selkeämmin. Varoitusääni on käheä ”tsyii”, muistuttaen viherpeippoa. Nuorten lintujen kutsuääni on samantapainen mutta kirkkaampi, muistuttaen tiltaltin tai pajulinnun ääntä. Sitä kuulee vain melko lyhyen ajan heinäkuun puolivälistä elokuun alkupuolelle lähde?.
Vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella.
Vanhin suomalainen rengastettu punavarpunen on ollut 8 vuotta, 11 kuukautta ja 18 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punavarpunen.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Punavarpusta esiintyy pääosassa Aasiaa, Euroopassa länsiraja on Itävalta–Tanska-linjalla.lähde? Euroopan unionin alueella on arvioitu vuosina 2013–18 pesineen 368 000 – 587 000 paria, eniten Latviassa (111 000 – 176 000 paria), Suomessa (104 000 – 140 000) ja Virossa (80 000 – 120 000). Ruotsin parimäärä on vain 9 000 – 17 000.[3]
Talvehtii Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa. Levisi Suomeen nopeasti kaakosta käsin ja pesii nykyisin varsin tavallisena Etelä- ja Keski-Suomen pensaikkoisilla mailla, erilaisissa reunavyöhykkeissä ja puutarhoissa. Oli suhteellisen yleinen 1800-luvun puolivälissä Kaakkois-Suomessa Helsinkiin saakka. On sittemmin levittäytynyt edellä mainituille alueelle. Viime aikoina pesimäkanta näyttäisi taantuvan. Punavarpusen levinneisyysalueen pohjoisraja on Kuusamon–Rovaniemen korkeudella.
Punavarpunen on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuun puolivälissä – kesäkuun alussa. Syysmuutto alkaa aikaisin, jo heinäkuun kolmannella viikolla alkavat pesinnästään selvinneet vanhat linnut kerätä ihonalaista rasvaa muuttomatkaa varten lähde?. Nuoret lähtevät muutolle hieman myöhemmin, pääosin elokuun loppuun mennessä. Poikkeuksellisesti laji on tavattu vielä loka–marraskuussa, joskus jopa talvella.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pensaikkoisilla mailla, erilaisissa reunavyöhykkeissä ja puutarhoissa, rantaruoikoissa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä rakennetaan tavallisesti matalalle pensaaseen, katajaan tai nuoreen kuuseen. Naaras rakentaa yksin koiraan seuratessa ja vartioidessa. Pesän runko on tavallisesti tehty kuivista ruohoista, pesäkuppi vuorattu ohuilla juurilla ja muilla kuiduilla. Munia on 3–6, tavallisesti 5, väriltään sinertäviä, tummin täplin ja kiemuroin koristeltuja, noin 16–22 mm pitkiä ja 13–16 mm leveitä[4]. Muninta alkaa kesäkuun ensimmäisellä tai toisella viikolla. Naaras hautoo yksin 12 vrk. Poikasia ruokkivat ja hoitavat molemmat emot. Lentokykyisiä poikaset ovat noin 2 viikon ikäisinä.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siemenet, silmut ja muut kasvinosat, marjat, hyönteiset. Lienee ainoa suomalainen varpuslintu, joka syö myös vihreitä kasvinosia. Poikaset saavat jonkin verran hyönteisravintoa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Erythrina erythrina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Carpodacus erythrinus Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Michael Walters: Birds' Eggs, s. 222. Dorling Kindersley, 1994. ISBN 0-7513-1010-7