Léros

Väestö
Sijainti	37°09′N, 26°51′E, Léros; Kálymnos, Etelä-Egean saaret; Kreikka
Korkein kohta	500 m
Pinta-ala	53 km²
Asukasluku	7 907
Suurin kaupunki	Agía Marína
Asutuskeskukset	Lakkí
Kieli	kreikka

Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 12. marraskuuta 2024, perustui tähän versioon.

Tämä artikkeli käsittelee saarta Dodekanesiassa. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.

Léros (kreik. Λέρος) on Kreikan saari, joka sijaitsee Egeanmeren itäosassa ja kuuluu Dodekanesian saariryhmään. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on 53 neliökilometriä ja asukasluku 7 907 (vuonna 2011). Hallinnollisesti saari kuuluu Léroksen kuntaan, Kálymnoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen.^[1] Saaren pääkaupunki on Agía Marína.

Maantiede

Léros sijaitsee Egeanmeren itäosassa ja kuuluu Dodekanesian saaristoon. Sen lähimmät saaret ovat Kálymnos etelässä, Leipsoí pohjoisessa ja Pátmos luoteessa. Etäisyys Kálymnokselle on alle 2 kilometriä, ja välissä on useita pieniä saaria. Siksi saarten välille on joskus suunniteltu siltaa, jota ei kuitenkaan ole rakennettu.

Saaren pinta-ala on noin 53 neliökilometriä ja rantaviivan pituus noin 70 kilometriä. Saaren pituus on noin 15 kilometriä ja leveys kapeimmillaan noin 1,5 kilometriä. Saari on vuoristoinen ja sen korkein kohta kohoaa noin 500 metrin korkeuteen.^[2]

Hallinto, kaupungit ja kylät

Pääartikkeli: Léroksen kunta

Léros kuuluu hallinnollisesti Léroksen kuntaan, johon kuuluu myös lähialueen pienempiä saaria. Kunta kuuluu Kálymnoksen alueyksikköön ja se Etelä-Egean saarten alueeseen.^[1]

Saaren suurimmat asutukset ovat pääkaupunki Agía Marína (2 372 asukasta), saaren merkittävin satamakaupunki Lakkí (2 058), Álinda (748), Kamára (643) ja Xirókampos (514).^[1] (Katso myös: Luettelo Léroksen kunnan kaupungeista ja kylistä.)

Historia

Antiikki

Pääartikkeli: Antiikin Leros

Antiikin aikana Leros oli ensin doorilaista aluetta ja sitten Miletoksen siirtokunta ja joonialaista aluetta. Miletoksen alaiseksi saari tuli oletettavasti Joonian kapinan aikoihin noin 495 eaa. 400-luvun eaa. lopulla Leros kuului Deloksen meriliittoon. Saaren poliksen eli kaupunkivaltion Leroksen kaupunkikeskus sijoitetaan yleensä nykyisen Agía Marínan kaupungin lähelle. Leros tunnettiin Artemis Parthenoksen temppelistä, minkä vuoksi siitä on myöhemminkin käytetty nimitystä ”Artemiin saari” (tai ”Dianan saari”).^[3]^[4]^[5]^[2]

Pantélin linna ja Agía Marínan kaupunkia.

Myöhempi historia

Johanniittain ritarikunta valloitti Léroksen vuonna 1314. Osmanien valtakunnan osaksi saari liitettiin vuonna 1523. Italia valloitti Léroksen ja muun Dodekanesian Kastelórizoa lukuun ottamatta vuonna 1912.^[2]^[6] Virallisesti Italia sai saaret hallintaansa Lausannen sopimuksessa vuonna 1923. Saari toimi Italian sotilastukikohtana. Italialaiset rakensivat Lakkín kaupungin (Porto Lago) 1930-luvulla.^[2]

Saarella käytiin 26. syyskuuta – 16. marraskuuta 1943 toiseen maailmansotaan kuulunut Léroksen taistelu, jossa italialaiset, britit ja kreikkalaiset ottivat yhteen saksalaisten kanssa.^[7] Taistelu päättyi saksalaisten voittoon^[7] ja marraskuussa 1943 Saksa miehitti Léroksen.^[8] Britit miehittivät saaren 9. toukokuuta 1945 ja Kreikkaan saari liitettiin 7. maaliskuuta 1948.^[8]

Léroksella on ollut aiemmin jossain määrin huono maine kolmesta syystä. Kreikan sisällissodan (1946–1949) jälkeen saarella toimi kommunistien orpojen ja huostaanotettujen lasten koulu. Kreikan sotilasjuntan aikana vuosina 1967–1974 saarella toimi vankileiri. Vuonna 1959 saarelle perustettiin psykiatrinen sairaala. Se aiheutti vuonna 1989 mediaskandaalin, kun sen keskitysleirimäisiksi kuvatut olot paljastuivat BBC-dokumentissa koko Euroopalle. Mielisairaalan tilanne korjattiin EU-rahoituksella. Se on toiminnassa täysin uudelleenjärjesteltynä edelleen ja se on saarelle merkittävä taloudellisesti.^[2]

Suomessa Léros tunnetaan muun muassa kirjailija Göran Schildtin ja Daphne-purjeveneen kotina Kreikassa. Schildtit muuttivat saarelle vuonna 1965 ja heidän talonsa Villa Kolkis sijaitsee Spilián kylässä. Schildt kuvaa saarta ja saarelaisten elämää erityisesti teoksessaan Dianan saari.^[2]

Talous ja liikenne

Saaren merkittävin työnantaja on pitkään ollut psykiatrinen sairaala, jonka ansiosta saari ei ole ollut riippuvainen turismista. Se työllistää noin 1 000 henkeä.^[2] Muutoin Léroksen pääelinkeinot ovat kalastus ja maanviljely. Saarella kasvatetaan esimerkiksi johanneksenleipäpuuta, oliivia, hedelmiä, viikunaa, tupakkaa ja viinirypälettä.^[9]

Léroksen pääsatama sijaitsee Lakkíssa. Saarelle liikennöi päivittäin lautta pääkaupunki Ateenan kupeessa sijaitsevasta Pireuksesta. Lauttoja liikennöi myös Kosilta, Ródokselta ja Kálymnokselta sekä useilta muiltakin Dodekanesian saariston saarilta. Kesäisin katamaraani liikennöi Lérokselta myös esimerkiksi Leipsoílle, Ikaríalle, Pátmokselle, Sýmille, Sámokselle ja Kosille.^[10]

Léroksen lentoasema sijaitsee saaren pohjoisosassa lähellä Parthénin kylää. Olympic Airlines operoi kentältä päivittäin Ateenan kansainväliselle lentoasemalle.^[10]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Lindberg, Camilla & Lindberg, Magnus: Leros. Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä, s. 12–26, 83–85. Helsinki: Schildts, 2010. ISBN 978-951-50-1999-8
↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”504 Leros”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”LEROS Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ Smith, William: ”Leros”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑ Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands, s. 315. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X Teoksen verkkoversio (viitattu 14.10.2009). (englanniksi)
↑ ^a ^b The Battle of Leros leros.org. Arkistoitu 13.4.2007. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)
↑ ^a ^b Kiminas, Demetrius: The Ecumenical Patriarchate: A History of Its Metropolitans With Annotated Hierarch Catalogs, s. 114. Wildside Press LLC, 2009. ISBN 1434458768 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.10.2009). (englanniksi)
↑ Léros Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)
↑ ^a ^b Getting to (and from) Leros Developmental Partnership of Leros. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Lindberg, Camilla & Lindberg, Magnus: Leros. Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä. Helsinki: Schildts, 2010. ISBN 978-951-50-1999-8
Schildt, Göran: Dianan saari. (2. painos) Otava, 1990. ISBN 951-1-11323-2

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Léros Wikimedia Commonsissa

Léroksen kunnan kotisivut (kreikaksi) (englanniksi) (italiaksi) (venäjäksi) (kiinaksi)
Léroksen taistelusta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

Dodekanesia

Pääsaaret	Astypálaia Kálymnos Kárpathos Kásos Kastelórizo (Megísti) Kos Léros Nísyros Pátmos Ródos Sými Tílos
Muut suuremmat saaret	Agathonísi Alimiá Arkoí Farmakonísi Gyalí Kínaros Lévitha Leipsoí Nímos Psérimos Saría Télendos
Pienet saaret	Adelfoí Áfoti Ágios Antónios Agía Kyriakí, Astypálaia Agía Kyriakí, Kálymnos Agía Kyriakí, Léros Agía Marína Agía Thékla Ágios Andréas Ágios Geórgios, Megísti Ágios Geórgios, Pátmos Ágios Theódoros Agriélaia Ammoúdi Antítilos Ánydro Apanonísia Archángelos Archangélou Arefoúsa Argeloússa Armáthia Artikonísi Aspronísia Makrý Aspronísi Megálo Aspronísi Mikró Aspronísi Aspropníchtis Astakidonísia Astakída Astakidópoulo Chténi Siál Aváptistos Avgó Balámou Chálavra Káppari Makronísi Piáto Piláfi, Leipsoí Psómos Stavrí Chamilí Charkiás Chiliomódi Chína Chondró Chondronísi Chondrós Despotikó Diakóftis Diavátes Karavalonísi Megalonísi Divoúnia Drosonísi Exonísi Faradonísia Fokionísia Frágkos Ftenó Gáidaros Livadeión Gáidaros Megálou Chorioú Gialesíno Gláros, Agathonísi Gláros, Léros Glynó Griá Ímia Kalapódia Kalavrós Kalólimnos Kalóvolos Kandelioússa Karávolas Karofýlla Káto Prasoúa Katsagrélli Katsikópoula Kentronísi Kolófonas, Chálki Kolófonas, Kásos Kómaros Kouloúndros Kouloúra Kounéli Kounoúpoi Koúrika Koutsomýti Krevátia Krevatió Kténia Liádia Megálo Livádi Pláka, Léros Lígkia Líra Lítra Maelonísi Makronísi, Kásos Makronísi, Pátmos Makrý Manóli Márathos Marmarás Mávra Mávro Poïní Megálo Mávro Poïní Megálo Trístomo Mikrí Kouloúra Mikró Sofráno Mikró Trístomo Moíra Moní Nekrothíki Nerá, Agathonísi Nerá, Kálymnos Nípouri Nisáki Nisí Nisierós Ofidoússa Oxiá Pacheiá Palaiókastro Páno Prasoúa Páploma Patelída Paximáda Pentánisa Pénte Vráchoi Pergoússa Petrokáravo Piganoússa Piláfi, Pátmos Pítta Pláka, Kásos Plateía Pláti, Kálymnos Pláti, Kásos Pláti, Sými Polýfados Pontikonísia Megálos Pontikós Mikrós Pontikós Pontikoúsa Porionísi Práso Prasonísi, Kárpathos pohj. Prasonísi, Kárpathos itä Prasonísi, Pátmos Prasonísi, Ródos Prasoúda Psathonísi, Agathonísi Psathonísi, Pátmos Psomí Psoradiá Ro Safonídi Saráki Savoúra Sélli Sesklí Sfýra Skláves Smyneronísi Sochás Sókastro Spoláto Strongylí, Agathonísi Strongýli, Chálki Strongýli, Kásos Strongylí, Léros Strongylí, Megísti Strongylí, Nísyros Strongyló, Pátmos Strongyló, Ródos Sýrna Tigáni Tragonéra Tragonísi Tragoúsa Tría Nisiá Mesonísi Plakída Stefánia Troumpéto Trypití Tsoúka, Chálki Tsoúka, Pátmos Tsoukáki Vasilikí Velóna Xéra Xóplakes Zaforás

[Elstat-1] Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 16.10.2015. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)

[Lindberg-2] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g Lindberg, Camilla & Lindberg, Magnus: Leros. Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä, s. 12–26, 83–85. Helsinki: Schildts, 2010. ISBN 978-951-50-1999-8

[Hansen-3] Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”504 Leros”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1

[PECS-4] Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”LEROS Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[Smith-5] Smith, William: ”Leros”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

[6] Chilton, Lance; Dubin, Marc; Bapst, Don; Ellingham, Mark; Fisher, John; Jansz, Natania: The Rough Guide to the Greek Islands, s. 315. Rough Guides, 2004. ISBN 184353259X Teoksen verkkoversio (viitattu 14.10.2009). (englanniksi)

[battle-7] The Battle of Leros leros.org. Arkistoitu 13.4.2007. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)

[kiminas-8] Kiminas, Demetrius: The Ecumenical Patriarchate: A History of Its Metropolitans With Annotated Hierarch Catalogs, s. 114. Wildside Press LLC, 2009. ISBN 1434458768 Teoksen verkkoversio (viitattu 14.10.2009). (englanniksi)

[britannica-9] Léros Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)

[getting-10] Getting to (and from) Leros Developmental Partnership of Leros. Viitattu 14.10.2009. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

Léros

Sisällys