Kauna

Kauna
The Grudge
Ohjaaja	Takashi Shimizu
Käsikirjoittaja	Stephen Susco
Tuottaja	Takashi Shimizu Robert G. Tapert Doug Davison Taka Ichise
Säveltäjä	Christopher Young
Kuvaaja	Katsumi Yanagishima Hideo Yamamoto
Leikkaaja	Jeff Betancourt
Pääosat	Sarah Michelle Gellar Jason Behr William Mapother Clea DuVall
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Sony Pictures Entertainment
Levittäjä	Columbia Pictures Netflix
Ensi-ilta	22. lokakuuta 2004 7. tammikuuta 2005
Kesto	88 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti, japani
Budjetti	10 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria
Seuraaja	Kauna 2
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Kauna (tai The Grudge – kirous, alkuperäisnimeltään The Grudge) on Takashi Shimizun ohjaama yhdysvaltalainen kauhuelokuva, joka sai ensi-iltansa 22. lokakuuta 2004. Se perustuu Shimizun itse ohjaamaan japanilaiseen elokuvaan Ju-On: The Grudge (2003). Elokuvalle on tehty kaksi jatko-osaa, Kauna 2 vuonna 2006 ja Kauna 3 vuonna 2009. Elokuvaa on parodioitu elokuvassa Scary Movie 4.

Karen (Sarah Michelle Gellar) on hoitoalalla oleva opiskelija, joka muuttaa Tokioon poikaystävänsä Dougin (Jason Behr) työn perässä. Hän saa pestin amerikkalaisen vanhan rouvan hoitajana. Nainen asuu aikuisten lastensa talossa, jossa on aikaisemmin tapahtunut murha. Taloa tutkiessaan Karen löytää yläkerrasta vanhan, umpeen teipatun kaapin. Karen kuulee ääniä kaapista ja avaa sen. Kaapissa istui poika, jolla oli kissa sylissään. Karen soittaa paikalle poliisit, jotka löytävät Karenin kauhusta kankeana ja vanhan naisen kuolleena.

Myöhemmin Karenille paljastuu japanilaisen perheen isän lukeneen vaimonsa päiväkirjaa ja saaneen selville tämän rakastuneen toiseen mieheen. Isä oli tappanut vaimonsa sekä poikansa ja tämän kissan. Naisen nimi oli Kayako Saeki (Takako Fuji) ja pojan Toshio (Yuya Ozeki). Murrettuaan naisen niskan, hukutettuaan pojan ja heitettyään kissan seinään, mies vei vaimonsa ruumiin muoviin käärittynä talon ullakolle, ja hirtti itsensä. Syvän vihan ja kaunan vallassa kuolleet Kayako ja Toshio jäivät kummittelemaan taloon (”Jos joku kuolee suuren raivon otteessa, kirous syntyy. Kirous kerääntyy tuohon kuolinpaikkaan. Jos joku kohtaa sen, hän tuhoutuu sen raivosta”)

Karen saa tietää, että kaikki talossa kävijät kuolevat parin viikon sisällä saapumisestaan. Kayakon paikalla ollessa, hänellä on tapana pitää narisevaa kurkusta tulevaa ääntä. Ääni on sama, jota hän piti yrittäessään hengittää niska murtuneena. Toshiolla on tapana matkia kissan voimakasäänistä mau'untaa.

Myöhemmin Karen palaa taloon ja kohtaa Kayakon, joka tappaa Karenin poikaystävän. Karen ottaa sytyttimen Dougin taskusta ja potkaisee nurin bensiinikanisterin, jolloin bensiini leviää lattialle. Hänen ollessa heittämässä palavan sytyttimen bensiiniin, paikalle ilmestyy yhtäkkiä Kayako, joka yrittää estää Karenia heittämästä sytytintä. Lopulta Karen saa sytyttimen heitettyä bensiiniin sytyttäen talon tuleen. Sairaalassa Karen kuulee, että talo saatiin pelastettua palolta ja hän suree Dougin ruumiin luona. Yhtäkkiä Kayako ilmestyy Karenin taakse. Karenin kääntyessä Kayako päästää tutun kuolemanäänen, ja elokuva päättyy silmänkantamaan heidän välillään.

Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä elokuva on atmosfääriltään ehjä mutta tarinaltaan epälooginen, ja haamut ilmaantuvat kovin satunnaisesti ja motivoimattomasti. ”Kaunassa kauhua lietsotaan käyttövoimaksi pelkästään kauhun takia ja sitä tietä luiskahdetaan tusinakaavaan, jossa esteiden raivaaminen jatko-osan tieltä muodostuu sisällön tasapainottamista tärkeämmäksi tavoitteeksi.” ^[1]

• Elokuvan virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Kauna Internet Movie Databasessa (englanniksi)