Kvanttigravitaatio

Kvanttigravitaatio eli kvanttipainovoima on teoria, jossa painovoima ja kvanttimekaniikka yhdistetään. Esimerkiksi nämä yhdistävä, ajan pois jättävä Wheeler–DeWitt-yhtälö, joka on funktionaalinen differentiaaliyhtälö, on kovin kiistelty. Siksi sanotaan, että toistaiseksi kukaan ei ole pystynyt tällaista teoriaa kehittämään. Monet uskovat sellaisen teorian selittävän kaikki luonnon ilmiöt. Albert Einstein yritti pitkään yhdistää kvanttiteoriaa ja suhteellisuusteoriaa, joka kuvaa painovoimankin.^[1] Monet muut luonnon voimat on onnistuttu yhdistämään erilaisilla teorioilla.

Jos kvanttigravitaatio muistuttaa tavallista kvanttikenttäteoriaa, gravitaation välittäjähiukkasena toimii gravitoni-niminen hiukkanen, jonka lepomassa on 0 ja spin 2. Myöskään gravitonin olemassaoloa ei ole voitu todistaa kokeellisesti.

Tunnetuimpia yritelmiä gravitaation kvanttiteorian luomiseksi lienevät erilaiset säieteoriat. Nämä teoriat ovat asijoo

varmentamatta eivätkä ole läheskään täydellisiä. Suuri määrä fyysikoita tutkii painovoimaa. Fyysikko Lee Smolin on luonut näiden kanssa kilpailevan silmukkakvanttipainovoimateorian, josta myös kiistellään.

• Rinnakkaismaailmankaikkeus

• Smolin, Lee: Kvanttipainovoima. Suomentanut Risto Varteva. WSOY, 2002. ISBN 951-0-26895-X

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kvanttigravitaatio.

• Scholarpedia: Quantum gravity (englanniksi)