Ilja Muromets
Ilja Muromets, Ilja Muromalainen (ven. Илья Муромец) on myyttinen, useiden varhaisvenäläisten, Kiovan Rusjiin sijoittuvien kiovalaisten bylinoiden eli kansaneeposten paras urho ja pääsankari.[1]
Legendan mukaan Ilja on talonpojan poika,[1] joka syntyy Karatšarovo-nimisessä kylässä Muromin lähellä. Nuoruudessaan hän kärsii vakavasta sairaudesta eikä voi kävellä ennen kuin 33-vuotiaana, jolloin kaksi pyhiinvaeltajaa ihmeellisesti parantaa hänet. Ilja saa yliluonnolliset voimat kuolevalta sankarilta Svjatogorilta, ja hänet lähetetään vapauttamaan Kiova ja palvelemaan ruhtinas Vladimiria. Matkalla Ilja puolustaa Tšernihivin (Tšernigov) kaupunkia tataarien hyökkäystä vastaan.[1] Brjanskin metsässä hän kukistaa matkalaisia viheltämällä tappavan Satakieli-rosvon eli Solovei-Razboinikin, vie tämän Kiovaan ja surmaa siellä (bylina Ilja Murovets ja Satakieli-rosvo)[1]
Kiovassa ruhtinas Vladimir tekee Iljasta legendaarisen soturin eli bogatyrin. Ilja on yhdessä Dobrynja Nikititšin ja Aljoša Popovitšin kanssa bogatyreista tunnetuimpia. Ilja puolustaa valtakuntaa monilta hyökkäyksiltä muun muassa Kalinia, Kultaisen ordan myyttistä hallitsijaa vastaan. Luonteeltaan hänet kuvataan temperamenttiseksi: erään kerran Ilja tuhoaa kaikki Kiovan kirkontornit ampumalla jousellaan niiden kultaiset kupolit alas, kun Vladimir ei kutsu häntä juhlaan. Hän käskee juoppojen kerätä kullan ja juoda kyllikseen. Vladimir tekee sovinnon kutsumalla Iljan seuraavaksi päiväksi järjestämäänsä juhlaan.
Ilja Muromets on ainoa eeppinen sankari, jonka Venäjän ortodoksinen kirkko on kanonisoinut. Tarinoita Iljasta lainautui myös Suomeen karjalaisten kautta. Ei tiedetä, onko Iljan hahmon taustalla todellinen historiallinen henkilö. Erään teorian mukaan Ilja olisi jäänne vanhasta pakanallisesta ukkosenjumala Perunista, jonka vastine kansanperinteessä on usein profeetta Elia. Iljan oletettua ruumista kuitenkin säilytetään Kiovan Petšerskin luostarissa.
1988 neuvostoliittolaiset arkeologit pääsivät tutkimaan Iljan ruumista. Raportin mukaan ainakin osa legendasta saattaa olla totta: ruumis kuului hyvin suurikokoiselle ihmiselle, luissa oli jälkiä synnynnäisestä selkärangan sairaudesta, ja hänen ruumiissaan oli lukuisia vammoja, joista ainakin yksi on ollut normaali-ihmiselle kuolettava.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lauri Harvilahti: Bylinat: venäläistä kertomarunoutta. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985. ISBN 951-717-406-3
- Lacquerbox.com: Ilya Muromets (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Opas Venäläisyyteen. Toimittanut Timo Vihavainen. FT Marina Vituhnoskajan kirjoittaman kappaleen 4. Kansanperinne, bylinoista kertovat sivut 82-85. Otava, 2007. 352 sivua. ISBN 978-951-1-22253-8.
| Pääjumalat | |
|---|---|
| Muita jumalia | |
| Legendojen sankarit | |
| Taruolennot | |
| Henget ja paholaiset | |
| Hallitsijat ja muut |