Hammer Film Productions

Hammer Film Productions on brittiläinen elokuvatuotantoyhtiö, joka perustettiin alun perin 1934, mutta keskeytyksettä se toimi vuosina 1948-1979. Hammer tuli kuuluisaksi kauhuelokuvistaan, joita se tuotti 1955-1976. Hammer onkin Universalin ohella yksi merkittävimmistä kauhuelokuvien tuotantoyhtiöistä. Kauhuelokuvien lisäksi se tuotti myös trilleri- ja tieteiselokuvia ja alkuvuosinaan myös komedioita.^[1]

Enrique Carreras ja James Hinds perustivat Hammer Filmsin 1934. Carreras oli syntynyt Espanjassa ja muuttanut Englantiin, jossa hän perusti elokuvateatteriketjun ja elokuvien levitysyhtiön Exclusive Filmsin. Hinds puolestaan oli vaudeville-esiintyjä, jonka Hammer and Smith -esityksestä uusi tuotantoyhtiö sai nimensä.^[1] Hammerin ensimmäinen elokuva The Public Life of Henry the 9th valmistui seuraavana vuonna. Hammer ehti tuottaa vain kuusi elokuvaa ennen kuin se ajautui konkurssiin 1937. Tunnetuimpia Hammerin tämän kauden elokuvista lienevät The Mystery of the Marie Celeste (1936), jonka pääosaa esitti Bela Lugosi, ja Vapauden laulu (1936), jonka pääosaa näytteli Paul Robeson.

Carrerasin ja Hindsin Exclusive-levitysyhtiö jatkoi edelleen toimintaansa. Heidän poikansa James Carreras ja Anthony Hinds tulivat mukaan yhtiön toimintaan 1939 ja Jamesin poika Michael Carreras 1943. He joutuivat kuitenkin kaikki suorittamaan sotapalveluksensa ja Exclusive aloitti elokuvien tuotannon vasta sodan jälkeen ja ensimmäinen teattereihin saapunut elokuva oli River Patrol 1948. ^[1] Exclusive rekisteröi Hammer Film Productionsin uudelleen helmikuussa 1949.

Hammerin ja Exclusiven merkittäviä hankintoja 1950-luvulla olivat yhteistyösopimus Robert Lippert Productionsin kanssa, jonka ansiosta Hammer pystyi palkkaamaan hiipuvia yhdysvaltalaisia tähtiä elokuviensa pääosiin. Se helpotti pääsyä Yhdysvaltojen elokuvamarkkinoille. Toinen merkittävä aluevaltaus olivat oikeudet BBC:n kuunnelmiin, joista se teki monia elokuvasovituksia. ^[1]

Hammer oli jo sovittanut elokuviksi erinäisiä BBC:n kuunnelmia, kunnes he saivat oikeudet The Quatermass Experiment -kuunnelmaan, johon perustuva Quatermass (1955) menestyi yllättäen erittäin hyvin. Tuottajat etsivät sen jälkeen muuta hirviöaiheista materiaalia ja päätyivät Mary Shelleyn Frankensteiniin, jonka tekijänoikeudet olivat jo rauenneet. Universal, joka oli tuottanut alkuperäisen Frankenstein-elokuvan uhkasi oikeustoimilla, jos elokuva millään tavalla käyttäisi hyväksi Universalin Frankensteinia (mukaan lukien naamiointi). Frankensteinin kirouksesta (1957) tuli jättimenestys.^[1]

Frankensteinin kirouksen pääosan esittäjät Peter Cushing ja Christopher Lee nousivat elokuvan myötä tähdiksi ja olivat Hammerin luottonäyttelijöitä vuosien ajan. Niin ikään ohjaaja Terence Fisher ja käsikirjoittaja Jimmy Sangster kuuluivat tämän jälkeen Hammerin vakiotekijöihin.

Seuraavana vuonna sama kokoonpano teki Hammerin seuraavan suuren menestyselokuvan Dracula. Christopher Lee oli tullut jo kuuluisaksi Frankensteinina, mutta Draculana hän jäi elokuvahistoriaan sinä ainoana oikeana Draculana. ^[2] Hammerin Draculaa pidetäänkin yhtenä parhaimmista vampyyrielokuvista. ^[3] Elokuvasta tuli vielä suurempi menestys kuin Frankensteinin kirouksesta.

Draculan tuotannon aikana Hammerilla oli jälleen ongelmia Universalin kanssa, sillä Draculan tekijänoikeudet olivat epäselvempiä kuin Frankensteinin. Yhtiöt löysivät kuitenkin sopuratkaisun, jonka myötä Hammer sai lisäksi uudelleenfilmatisointioikeudet kolmeen Universalin kauhuklassikkoon: Näkymätön mies, Suuren oopperan kummitus ja The Mummy's Hand. Ensimmäistä Hammer ei lopulta koskaan tehnyt, Suuren oopperan kummitus (1962) jäi vaille jatko-osia, mutta Muumion kosto (1959) oli Frankensteinin ja Draculan tapainen menestyselokuva.

Hammer aloitti menestyselokuviensa jatko-osien tuotannon heti ensimmäisen menestyselokuvan Quatermassin jälkeen, joka sai jatko-osan Vihollinen avaruudesta jo 1957.

Frankensteinin kirous sai kuusi jatko-osaa ja Peter Cushing näytteli paroni Frankensteinia kaikissa muissa paitsi elokuvassa The Horror of Frankenstein, joka oli vitsimielessä tehty uusintaversio Frankensteinin kirouksesta.

Hammerin kaikki Frankenstein-elokuvat:

Hammer teki Draculalle kahdeksan jatko-osaa, joista tosin vain neljä ensimmäistä jatkoivat alkuperäisen elokuvan tarinaa. Vampyyrin arvet -elokuvan (1970) huonon menestyksen takia seuraavat elokuvat siirrettiin nykyaikaan – Peter Cushing esitti niissä edelleen Van Helsingiä, joka nyt oli alkuperäisen Van Helsingin jälkeläinen.

Hammerin kaikki Dracula-elokuvat:

Muumion kosto (1959) oli Frankensteinin kirouksen ja Draculan kaltainen menestys ja myös se sai jatko-osia, joilla tosin ei ollut mitään tekemistä ensimmäisen elokuvan kanssa.

Hammerin kaikki Muumio-elokuvat:

Monet merkittävät ohjaajat työskentelivät Hammerille kerran tai kaksi. Eräs merkittävä on John Gilling, jonka hyytävän tehokas mysteerikuvaus The Reptile (1966) (suom. Käärmeihmiset, TV:ssä Liskonainen) muodostui lajissaan poikkeuksellisen tehokkaaksi, eritoten nimiosaa näytelleen Jacqueline Pearcen moni-ilmeisen työskentelyn johdosta.

Elokuva oli Suomessa kielletty raaistavana vuodesta 1967 vuoteen 1992. Sitä sai esittää vain suljetuissa tilaisuuksissa, kuten Suomen Elokuva-arkiston näytöksissä. Kiellon purkamisen jälkeen elokuva on televisioitu ainakin kertaalleen.

Nuori tulokas Seth Holt avasi työskentelynsä Hammerilla hyvin elokuvalla Pelon tunne - mutta hänen uransa jäi tähdenlennoksi hänen kuollessaan sairauskohtaukseen kesken elokuvansa Blood from Mummy's tomb ohjauksen.

Myös Peter Sasdy, joka ohjasi yhtiölle 1970 sekä elokuvat Draculan himo (Countess Dracula), että Dracula, paholaisen lähettiläs (Taste the Blood of Dracula), ohjasi yhtiölle vuonna 1971 kauhuelokuvan Tappajan kädet (Hands of the Ripper).

• Elitisti: Hammer: kauhun vuodet - osa 1: Psykologiset trillerit
• Elitisti: Hammer: kauhun vuodet - osa 2: DRACULA 1958 - 1974