Arppeanum

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Arppeanum
Osoite Snellmaninkatu 3
Sijainti Kruununhaka, Helsinki
Koordinaatit 60°10′13″N, 024°57′13″E
Valmistumisvuosi 1869
Suunnittelija Carl Albert Edelfelt
Käyttäjä Valtioneuvoston kanslia
Julkisivumateriaali kivi
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Näkymä pääportaikossa. Seinämaalaukset ovat restauroidut. Valaisimet ovat alkuperäiset, alun perin kaasuvalot. Askelmien nousut ovat tähtikuviorei’itettyä teräslevyä. Vasemmassa alakulmassa näkyy rakennuksen pääovi.
Portaat alta. Tukirakenteet koristeellisine välitasannetta kannattavine kaarineen ovat valurautaa ja terästä. Portaikko on hyvin hämyinen, ikkunat ovat itään ja valaistus muistuttaa alkuperäistä kaasuvaloa.
Valurautakaide. Askelmatasot ovat rihlattua teräslevyä. Ylempi metallinen käsijohde on lisätty myöhemmin turvallisuussyistä, alempi puupäällysteinen on alkuperäinen.

Arppeanum on Keisarilliselle Aleksanterin-Yliopistolle vuonna 1869 valmistunut ja pitkään Helsingin yliopistolle kuulunut historiallinen rakennus, joka sijaitsee Helsingin Senaatintorin koillisnurkassa, Snellmaninkadun ja Hallituskadun kulmassa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt. Yliopisto luopui rakennuksesta vuoden 2014 lopussa ja se on nykyään valtioneuvoston kanslian käytössä.

Historia

Rakentaminen ja toiminta kemian laboratoriona ja museona

Arppeanum valmistui vuonna 1869 silloisen Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston kemian laboratoriota ja museokokoelmia varten. Se rakennettiin ratkaisemaan yliopiston päärakennusta vaivannut tilapula. Rakennushankkeen tarmokas puuhamies oli kemian professori ja yliopiston rehtori Adolf Edvard Arppe, jonka mukaan talo sai nimensä. Arkkitehtina toimi Carl Albert Edelfelt, joka suunnitteli talon venetsialaiseen tyyliin. Edelfelt oli tutkinut Euroopan-kiertomatkallaan muutamaa vuotta aiemmin arkkitehtuuria sekä Venetsiassa että Hampurissa, jossa oli muodissa venetsialaisvaikutteinen pyörökaarityylinen arkkitehtuuri, ja Arppeanum oli synteesi näistä vaikutteista.

Arppeanumista tuli aikansa mittapuilla poikkeuksellisen suuri ja mahtipontinen: sitä ennen Helsingissä oli ollut vain muutamia nelikerroksisia rakennuksia. Sitä moitittiin jo suunnitteluvaiheessa liian kalliiksi ja pröystäileväksi, ja kritiikkiä voimisti sen rakentamisen sijoittuminen 1860-luvun suuriin nälkävuosiin. Vaikka rakennusta pelkistettiin jo piirustuspöydällä kustannussyistä, sen rakentamiseen kului lopulta enemmän rahaa kuin samaan aikaan valmistuneeseen Uspenskin katedraaliin. Kriitikoiden tulilinjalle joutui etenkin 400 neliön suuruinen kemian professorin virka-asunto, jossa A. E. Arppe ei tosin itse koskaan asunut. Hufvudstadsbladetin pakinoitsija ehdotti vuoden 1869 lopulla sarkastisesti, että talon nimeksi annettaisiin "Valtioneuvos Arppen nuoruudenunelmat". Myös nimi Arppeanum kuului hänen ehdotuksiinsa; se vakiintuikin pian käyttöön.

Kahteen alimpaan kerrokseen sijoitettiin kemian laboratorio, jolle porattiin talon alle oma kaivo. Kaivo on edelleen olemassa ja siinä on jopa vettä. Kolmannessa kerroksessa oli mineraalikabinetti sekä kemian professorin virka-asunto, neljännessä historiallis-etnografinen museo ja veistoskokoelma sekä musiikki- ja piirustussalit. Rakennuksen arkkitehtonisesti huomattavin tila on kuitenkin neljän kerroksen korkuinen pääportaikko, jonka portaat ja porrastasanteet kaiteineen on tehty valuraudasta ja teräksestä.

Käyttäjät vaihtuvat vähitellen

Arppeanumin alkuperäinen pääkäyttäjä kemian laboratorio muutti pois jo 1887, kun naapuritontille Hallituskatu 5:een valmistui Gustav Nyströmin piirtämä uusi laboratorio. Kemian professori kuitenkin asui ylellisessä virka-asunnossaan 1920-luvulle asti. Yliopiston historiallis-etnografiset kokoelmat siirrettiin 1912 Kansallismuseoon. Vapautuneissa tiloissa toimivat väliaikaisesti fysiikan laitos, maatalous- ja metsäeläintieteen laitos sekä slaavilainen kirjasto kunnes Arppeanumin sai kokonaan haltuunsa geologian laitos.

Yliopistomuseo

Geologien muutettua Kumpulan kampukselle rakennuksessa avattiin 2003 Helsingin yliopistomuseo, johon liitettiin kaikki yliopiston alaisuudessa toimineet kulttuurihistorialliset museot ja kokoelmat. Ennen museon siirtymistä rakennukseen tehtiin sen historian suurin remontti. Museo siirtyi pois Arppeanumista vuonna 2014 yliopiston luopuessa rakennuksesta vuoden 2014 lopussa[1]. Museon päänäyttely siirtyi yliopiston päärakennukseen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmat Luonnontieteellisen museon ja Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan yhteyteen.

Rakennuksen käyttö nykyään

Senaatti-kiinteistöt muutti rakennuksen toimistokäyttöön. Muutostyöt valmistuivat vuoden 2015 aikana.[2]

Syksyllä 2015 rakennukseen muutti valtioneuvoston kanslian hallintoyksiköstä noin 180 virkamiestä.[3]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Mineraalikabinetti 26.3.2015. Luuonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 14.4.2015. Viitattu 15.5.2015.
  2. ↑ Arppeanumin toimitilamuutos (Arkistoitu – Internet Archive) Senaatti-kiinteistöt. Viitattu 15.5.2015.
  3. ↑ Toimitilat – Arppeanum Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 20.9.2016.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arppeanum&oldid=22378911”