Linnustaja-poika

Nyt lintu hyppii maassa vaan

Ja lehvä varjoaa;

En ampunut oo kertaakaan,

Ja nyt jo illastaa.

Jos talvi kerran joutuiskin

Ja lunta myötään tois,

Niin riekon jäljet huomaisin,

Ja teeri puussa ois.

Jos ilma kerran kylmenis

Ja lehdet varistais,

Tuoll’ laaksoss’ ehkä elelis,

Pyyparven nähdä sais.

Pian riekon jäljet näyttäyy,

Ja pyylt’ on suoja pois;

Vaan milloin saalis ilmestyy,

Ku hauskin nähdä ois.

Täss’ silmin minä – tuossa hän;

Ah! emme yhdy vaan!

Vaikk’ oisin tiellä silminnän,

Hänt’ en näe kumminkaan.

Välissä vett’ on, vuorelaa

Ja kangas honkineen;

Meit’ aamu, ilta erottaa,

Ehk’ yökin varjoineen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.