Kolme neitoa rallattavaa

Kävi kolme neitoa teiskuin

tietaivalta Haaviston haan,

ja hameet ne hulmusi leiskuin,

ja he rallatti, rallatti vaan.

He tahdissa marssien astui

sekä valssia pyörivät vaan:

»Ja Kallen ruuti kastui»,

soi rallatus vallattomaan.

Niin mutkassa tien, liki hilaa,

tiehaarassa Haaviston haan,

»Käki kukkuu, kuulkaa!» he pilaa,

mut äkkiä vait ovat vaan.

Kuin hiiret hiljaa ja säikkyin,

rusoposkin he hiipivät vaan.

Mut miks värit vaihteli väikkyin,

miks rallatus vaikenikaan?

Kas, nuoreen-herrahan kolmeen

he tupsahti oikoisenaan;

siks silmihin huivi ja solmeen,

siks rallatus vaikeni vaan.

Ja ne herrat, ne keskellä hilaa

vain virnisti vallattomaan:

»Käki kukkuu!» he matkii ja pilaa,

ja he rallatti, rallatti vaan.

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.