век

век m. (objektimuoto: века, määräinen: векът, monikko: векове, määräinen: вековете, laskentamuoto: века)

1. vuosisata

• столетие, епоха, период, ера, цикъл

век

1. iät ajat, hyvin pitkään

век m. (paino siirtyy päätteelle monikossa)

1. vuosisata

   в XX (двадца́том) ве́ке ‒ 1900-luvulla

   во второ́й полови́не XVIII ве́ка ‒ 1700-luvun jälkipuoliskolla

2. elinikä

   Век живи́, век учи́сь! ‒ Oppia ikä kaikki!

   на своём веку́ ‒ elinaikanaan, aikanamme jne.

   К о́бщему уди́влению, прожи́л свой век благополу́чно… (Saltykov-Štšedrin)

   Yleiseksi hämmästykseksi onnistui elämään elämänsä...

   жила́ свой век в родно́м селе́ ‒ eleli ikänsä synnyinkylässään

3. aikakausi

   золото́й век – kulta-aika

   ка́менный век ‒ kivikausi

4. (uskonto) ikiaika, iankaikkisuus

   ны́не и при́сно, и во ве́ки веко́в

   nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen

5. (geologia) vaihe

   Геологи́ческая эпо́ха подразделя́ется на геологи́ческие века́.

   Geologinen epookki jaetaan geologisiin vaiheisiin.

• adjektiivit: вековой, вечный
• adverbit: навек, навеки
• verbit: вековать