-isa

Katso myös: -isä, Isa, Isä, isa, isä, İsa

-isa (etuvokaalinen muoto -isä)

1. adjektiiveja substantiiveista muodostava johdin, joka sisältää yleensä kantasanan runsauden merkityksen

   valoisa (valo + -isa) huone = huone, johon tulee runsaasti valoa

   kalaisa (kala + -isa) järvi = järvi, jossa on runsaasti kalaa

2. adjektiiveja verbeistä muodostava johdin, joka ilmaisee kantaverbinsä tarkoittaman tapahtuman luonteenomaisuutta tai esiintymismahdollisuutta

   taipuisa (taipua + -isa) = helposti taipuva, luonteeltaan taipuva

antoisa, arvoisa, auvoisa, ehtoisa, eloisa, epämieluisa, epäsuotuisa, hupaisa, joutuisa, kaihoisa, kaikuisa, karttuisa, kiihkoisa, kiintoisa, kimmoisa, kotoisa, kukkaisa, kunnianarvoisa, kuuluisa, laatuisa, leppoisa, lihaisa, lokoisa, lukuisa, makoisa, marjaisa, mehuisa, meluisa, mieluisa, muistoisa, raivoisa, rattoisa, rauhaisa, remuisa, riemuisa, riitaisa, riittoisa, ruokaisa, satoisa, sointuisa, sopuisa, sotaisa, suloisa, suojaisa, suotuisa, surkuhupaisa, surullisenkuuluisa, tehoisa, toraisa, tuhoisa, tuottoisa, turvaisa, tuskaisa, uhmaisa, valtaisa, varjoisa, verkkaisa, vetoisa, vilpoisa, vimmaisa, virtaisa, voittoisa

• -inen

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 285 isA-adjektiivien muodostus ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.