viva

viva

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta vivo

viva

1. eläköön
2. hurraa

viva

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vivir
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vivir
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vivir

   Viva España!

   Eläköön Espanja!

viva

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta vivo

viva

1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vivere
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vivere
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä vivere

vīva

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta vīvus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta vīvus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta vīvus

vīvā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta vīvus

viva yl. (1) (yks. määr. vivan [luo], mon. epämäär. vivor [luo], mon. määr. vivorna [luo]) viva

1. (kasvitiede) esikko