velo

Katso myös: Velo, veló, velò, vélo

velo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä velkoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä velkoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä velkoa

velo m. (monikko velos)

1. huntu

velo (yksikön akkusatiivi velon; monikko veli, monikon akkusatiivi velin)

1. harso, huntu
2. purje

velo m. (monikko veli[luo])

1. huivi, huntu

latinan sanasta vēlum

velo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä velare