valtakunta

valtakunta (10-J)

1. valtiosta erityisesti monarkian yhteydessä ja eräissä historiallisissa merkityksissä käytetty nimitys, valtioon kuuluvat maa-alueet

   Rooman valtakunta

   Koko valtakuntaa on kyettävä puolustamaan.

   valtakunnanoikeus

2. (kuvaannollisesti) jonkin abstraktin hallinta-alue

   Jumalan valtakunta

   Meillä autotalli saa olla miesten valtakuntaa.

• IPA: /ˈʋɑlt̪ɑˌkunt̪ɑ/
• tavutus: val‧ta‧kun‧ta

yhdyssana sanoista valta ja kunta; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana^[1]

• valtio
• saarivaltakunta
• kuningaskunta
• keisarikunta

• adjektiivit: valtakunnallinen

valtakunnansovittelija, valtakunnanoikeus, valtakunnanraja, valtakunnansali, valtakunnansyyttäjä, valtakunnanverkko

• valtakunta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4852 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa