valtuuttaa

valtuuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. ~ (part.) + 3. inf.:n illatiivi (-maan/-mään) antaa jklle oikeus tehdä jtak itseään sitovaa itsensä puolesta

   Valtuutin poikani käyttämään ääntäni yhtiökokouksessa. Hän käytti valtuutustani niin, että äänestyksessä hän äänesti kuten ohjeistin.

• IPA: /ˈʋɑlt̪uːt̪ːɑːˣ/
• tavutus: val‧tuut‧taa

valtuus + -ttaa

• mandaatti

• substantiivit: valtuuttaminen, valtuutus