vallitseva
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]vallitseva (10)
- parhaillaan oleva
- vallitsevat olosuhteet
- valta-asemassa oleva
- Myytti tiiviistä ekokaupungista – eli kertomus siitä miten ajatusharhasta tuli vallitseva totuus. (otsikko, yle.fi)
- (perinnöllisyystiede) dominantti
- vallitseva periytyminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑlːit̪ˌseʋɑ/
- tavutus: val‧lit‧se‧va
Käännökset
[muokkaa]1. parhaillaan oleva
|
2. valta-asemassa oleva
|
3. genetiikka
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]- [2] genetiikka: peittyvä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vallitseva Kielitoimiston sanakirjassa
- vallitseva Tieteen termipankissa
Verbi
[muokkaa]vallitseva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vallita
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vallitseva | vallitsevat |
| genetiivi | vallitsevan | vallitsevien (vallitsevain) |
| partitiivi | vallitsevaa | vallitsevia |
| akkusatiivi | vallitseva; vallitsevan | vallitsevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vallitsevassa | vallitsevissa |
| elatiivi | vallitsevasta | vallitsevista |
| illatiivi | vallitsevaan | vallitseviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vallitsevalla | vallitsevilla |
| ablatiivi | vallitsevalta | vallitsevilta |
| allatiivi | vallitsevalle | vallitseville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vallitsevana | vallitsevina |
| translatiivi | vallitsevaksi | vallitseviksi |
| abessiivi | vallitsevatta | vallitsevitta |
| instruktiivi | – | vallitsevin |
| komitatiivi | – | vallitsevine |