usea
Suomi
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]usea (15)
- (indefiniittinen) moni (suhteellisen suuri osa jonkin ryhmän edustajista); lukuisat (suurehko määrä)
- Usea vanhus on yksinäinen. Useat vanhukset ovat yksinäisiä.
- Useat meistä ovat huolissaan asiasta.
- Pyysin häntä mukaan useita kertoja, mutta hän ei lähtenyt.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuseɑ/
- tavutus: u‧se‧a
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | usea | useat |
| genetiivi | usean | useiden useitten (useain) |
| partitiivi | useaa useata |
useita |
| akkusatiivi | usea; usean | useat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | useassa | useissa |
| elatiivi | useasta | useista |
| illatiivi | useaan | useisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | usealla | useilla |
| ablatiivi | usealta | useilta |
| allatiivi | usealle | useille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | useana | useina |
| translatiivi | useaksi | useiksi |
| abessiivi | useatta | useitta |
| instruktiivi | – | usein |
| komitatiivi | – | useine |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- usea Kielitoimiston sanakirjassa